Kiitollisuutta kattoterassilta

Huhuu, Huikkailen pikaiset terveiset täältä Helsingin yltä, talonyhtiömme kattoterassilta, jossa vietän etäpäivää ja kirjoittelen heinäkuun lehteemme tulevaa hyvinvointijuttua. Tällaisina auringon paahtamina päivinä tunnen kyllä syvää kiitollisuutta työstäni, joka mahdollistaa etäduunailun.

Kiitos siis itselleni oivasta ammatinvalinnasta, jonka avulla voin juuri nyt yhdistää kaksi armastani, auringossa lekottelun ja kirjoittamisen.

Kiittelen tässä nyt ensisijaisesti itseäni, sillä tapasin eilen erään hyvin mielenkiintoisen naisen, joka muun muassa korosti miten tärkeää on olla kiitollinen juuri itselleen elämänsä hyvistä asioista. Usein ihmiset potevat jonkinlaista outoa syyllisyyttä siitä että heidän asiansa ovat mallikkaasti. Kun asiat menevät putkeen, on helppo sortua ajattelemaan, että ei ole ansainnut kaikkea elämänsä ihanuuksia, maailmassa kun on niin paljon kuraa ja kurjuutta. Tämä eilen kohtaamani henkilö kuitenkin sanoi minulle jotain helpottavaa: 

”Olet ansainnut kaiken tämän elämässäsi olevan hyvän vain olemalla Sinä.”

Muuta ei tarvita.

Nyt kun olen taputellut itseäni selkään, niin toivon että teet saman itsellesi. Mieti kaikkia elämääsi kaunistavia asioita ja kiitä itseäsi. Olet oman elämäsi ohjaaja, käsikirjoittaja ja taikuri. Kaikki kaunis ympärilläsi ja sinussa on itsesi ansiota.

Kiitos vielä minultakin että olet, ja kiitos että luet. Siellä lukijakunnassa varmasti nakottaa nyt paljon uusia tyyppejä, jotka ovat löytäneet tiensä tähän hetkeen ja paikkaan eilen Trendin blogosfääriin lanseerattujen uusien ihastuttavien blogien myötä. Tervetuloa, blogaajat ja lukijat. Huippua saada uusia leikkikavereita!

Tässä vielä komean päivän kunniaksi wulffmorgenthaler-strippi, jota itseaisassa tulin tänne alunperin postaamaankin, ennen kun lähti itsekiitollisuus käsistä. Olin jemmannut kuvan jonnekin hyvän mielen arkistoon, sillä kuva onnistuu aina painamaan hymykuopat poskilleni. Viva la nature! Eikun puita järsimään. Tai ainakin halaamaan.

♥ Virpi