Kuinka minusta tuli terve

Pitkän tauon jälkeen kirin kaikki menetyt päivät ja aloitan maratonpostauksella. Näin uuden vuoden alkajaisiksi aion nimittäin jakaa oman sairas…ei kun terveyskertomukseni. Ehkä se valaisee syitä täällä jakelemiini ruokaresepteihin ja muihin ravintovinkkeihin, ja kenties omat kokemukseni voivat myös auttaa jotain teistä.

And so the story begins…

…vatsastani, joka on aina ollut lievästi ilmaistuna hieman hankalahko seuralainen. Se on osoittanut voimakkaasti mieltään oitis sille sopimattomista ruoka-aineista tai tunne-elämän kiemuroista. Pari vuotta sitten heittäytyi vatsani poikkeuksellisen v-mäiseksi. Jouduin usein lähtemään töistä 90-asteen kulmassa irvistellen tuskissani. Lääkärit eivät löytäneet kropastani mitään vikaa. Stressivatsa, tuo turhauttava romukoppadiagnoosi, oli useimmiten lekureiden vastaus.

Ainut, mistä sain tuntuvaa apua oli akupunktio. Pari hoitokertaa auttoi tasapainottamaan vatsani useiksi kuukausiksi. Pikkuhiljaa se alkoi kuitenkin jälleen ilmoitella tyytymättömyydestään yhä kovaäänisemmin, ja pian tähän kaanoniin yhtyi ihoni. Aloin saamaan milloin mistäkin pientä ihmeellistä ihottumaa käsivarsiini ja kasvoihini.

Viimeinen niitti kuitenkin tapahtui viime keväänä, kun kasvoilleni alkoi ilmaantua kuin tyhjästä kummallisia punaisia, aknearpia muistuttavia täpliä, joita tuli viikko viikolta lisää. Olin kauhuissani! Googletin hädissäni kaikki illat oireitani, mutta en onnistunut löytämään tietoa mistään vastaavasta. Pelkäsin sairastuneeni johonkin mystiseen ihosairauteen ja täplien peittävän minut pian totaalisesti. Kauhuskenaarioissani näin itseni mutantisoituneena erakkona vaeltelemassa syrjäkylillä huntu kasvoillani, etten säikyttäisi lapsia. Kuulostaa melodramaattiselta ja naurettavalta, mutta varsinkin naiset varmasti tietävät miten pienetkin kasvojen iho-oireilut voivat saada mielialan kohtuuttoman maatuneeksi.

Juoksin lääkäriltä toiselle, mutta yhdeltäkään en saanut kunnollista diagnoosia iho-oireisiini. Yksi ihotautilääkäri epäili täpliä pigmenttiläikiksi, toinen suunympärysihottumaksi ja kolmas harvinaiseksi ruusufinninsukuiseksi ihotulehdukseksi. Kukaan heistä ei ollut kohdannut mitään aivan vastaavaa aiemmin.

Söin kuukauden sisällä kaksi viikon antibioottikuuria, jotka tehosivat läiskiin, mutta vain hetkellisesti. Täplät palasivat molempina kertoina muutamassa päivässä kuurin loputtua, tuoden aina mukanaan pari uutta punaista ystävää. Lopulta eräs ihotautilääkäri määräsi minulle kolmen kuukauden tetrasykliinikuurin, joka EHKÄ toisi avun. Noudin lääkkeet nöyränä apteekista, mutta ennen ensimmäisenkään pillerin nappaamista intuitioni pysäytti minut.

Ryhdyin pohtimaan oireitani syvällisemmin, terveyttäni pidemmällä aikavälillä ja eri oireilujeni mahdollisia yhteyksiä. Kaikki lääkemääräykset tuntuivat sokkoammunnalta. Edes maltaita maksavat yksityislääkärit eivät olleet kiinnostuneita minusta, potilaasta kokonaisuutena ja oireitteni todellisista syistä. Ymmärsin kuitenkin itse, että iho- ja vatsavaivoillani oli yhteys. Ihoni ei korjaantuisi syömällä antibioottikuureja, vaan todennäköisesti ne pidemmän päälle vain pahentaisivat kokonaistilaani.

Olin melkolailla varma, että ongelmieni alkulähde sijaitsi suolistoni epätasapainoisessa bakteerikannassa ja siitä johtuvassa huonossa immuniteetissa, joka altistaa kroppani erilaisille tulehduksille. Rosacea, eli ruusufinni, joka oli lääkäreiden vahvin veikkaus, on usein todettu olevan merkki heikosta immuniteetista. Ja missäpä muualla vastuskykymme voima piilee kuin suolistossamme.

Olen lapsena joutunut syömään useita antibioottikuureja toistuviin korvatulehduksiin, ja 80-luvun malliin ilman minkäänlaisia maitohappobakteeripehmusteita. Siinä ei tarvitse liikoja pähkäillä tajutakseen millaisen pohjan terveydelle jo lapsena tolaltaan suistettu suoliston bakteerikanta antaa. ”Sinä se et tervettä päivää näe”, on lause, jonka olen saanut kuulla muutaman kerran elämäni aikana. Ja kun jotain asiaa toistetaan tarpeeksi usein, alkaa se jo rakentamaan omaa todellisuutta, ja kappas, näin muodostuu alatisairaan identiteetti. No mutta, nämä tuhoisien ajattelumallien vaikutukset terveyteemme ovat jo oma lukunsa ja oman postauksen paikka. Takaisin asiaan.

Samalla hetkellä kun tajusin vatsa- ja iho-oireitteni liittyvän yhteen, ymmärsin, että ainut, kuka minut voi parantaa, olen minä itse. Vaihdoin suhtautumista kroppani oikkuihin. Vitsauksen sijaan ryhdyin suhtautumaan niihin siunauksena. Kasvoillani kukertavat läikät olivat pieniä viestintuojia sisuksissani mylläävästä sekamelskasta, niihin tuli suhtautua siis lempeästi ja kiitollisena, ei kiukulla ja tuskan kautta. Oli tullut aika todella kuunnella kehoani, joka erilaisilla häiriöilmoituksilla halusi vain saada minut huomaamaan todellisen ongelman. Kroppa ei koskaan kiusallaan kiukuttele, sillä on aina jokin syvempi sanoma, jota kannattaa kuunnella ajoissa.

Tästä oivalluksesta alkoi uusi Kehon kuuntelun aikakausi ja lukeminen, loputon lukeminen. Olen ollut jo vuosia kiinnostunut hyvinvointiasioista, mutta nyt todella JANOSIN tietoa. Istuin kaiken vapaa-aikani nenä kiinni tietokoneen ruudussa tai kirjoissa. Tankkasin tietoa ravinnon vaikutuksesta terveyteen ja ryhdyin puhdistamaan ruokavaliotani. Poistin ravinnostani KAIKKI pienintäkään vatsanväännettä aiheuttavat ruoka-aineet – einekset, prosessoidut ruuat, lisäaineet, vilja- ja maitotuotteet ja valkoisen sokerin. Lisäsin päivittäiseen menuuni runsaasti marjoja, vihanneksia ja vihreää, ravintolisiä, todella ravintorikkaita ruokia, ns. superfoodeja, kuten nokkosta, marjoja, macaa, spiruliinaa, msm:ää, aloe veraa, raakasuklaata ja siitepölyä.

Mielialani ja vointini kimposi pilviin! Olin täynnä energiaa, toivoa ja iloa! Kadulla kulkiessani sain hillitä itseäni, etten ampaissut juoksuun tai laukkahyppelyyn. Muutaman viikon jälkeen myös kroppani alkoi muuttua. Vaikka en ollut harrastanut niinä aikoina juurikaan liikuntaa, näytti vartaloni timmiytyneen kuin olisin vetänyt tehotreenikuurin. Hätkähdyttävin muutos oli selluliitin sulaminen. Eräänä iltana sliipatessa vartalorasvaa jalkoihini en voinut uskoa silmiäni vilkaistessani peiliin. Takamukseni oli näyttänyt viimeksi niin tiukalta ollessani 16 – Juurikaan liioittelematta!

Noh, kärsimättömälle luonteelleni tunnusmaisesti painoin kaasun pohjaan. Siirryin muutoksen hurmassa kertaheitolla lähes 100 prosenttiseen raakaravintoon. Virhe, iso virhe. Siinä vaiheessa kroppani nimittäin huusi ”what the fuck!” ja heitti jarrun päälle. Vatsani meni totaalisen sekaisin ja iho-oireeni pahenivat samalla heitolla. Pahimmillaan vatsani ei kestänyt juuri mustikkaa, vihreää salaattia tai tattarivelliä kummempaa. Kaikki vähänkään rasvainen, kuten avokado, tai heikosti sulava, kuten siemenet heitti ruuan saman tien ylös ja ulos. Laihduin järkyttävän nopeasti järkyttävän rumiin ”huippumallimittoihin” ja olo oli kurja. Juoksin jälleen lääkäreillä kaikissa mahdollisissa tutkimuksissa, tähystyksistä, ultraäänistä verikokeisiin. Kaikki oli kunnossa. Jopa mainosti. Veriarvoni olivat huiput ja pohjukaissuolen nukka ”poikkeuksellisen kaunis” (← Sisätautilääkärin kommentti, joka pääsi kuulemieni kohteliaisuuksien top kolmeen).

Oloni oli kuitenkin harvinaisen sairas ollakseni niin mahdottoman terve. Täytyi jälleen palata luottolääkärini puoleen, eli itseeni. Vatsani sekoiluista huolimatta tiesin olevani ravintoasioissa ja kroppani tervehdyttämisessä oikeilla jäljillä, olin vain mennyt liian pitkälle liian nopeasti. Otin hieman takapakkia ja vähensin raakaravinnon määrää noin 60 prosenttiin. Ryhdyin totuttelemaan kroppaani uusiin foodeihin vahingosta viisastuneena pikkuhiljaa. Ja niin vatsani toiminta normalisoitui hitaasti, mutta varmasti. Koska kehoni epätasapainotilat ovat syntyneet vuosien kuluessa, en voinut olettaa parantavani niitä totaalisesti parissa viikossa, tai edes parissa kuukaudessa. Elpymiselle täytyi antaa aikaa.

Tällä hetkellä ruokavalioni on tiivistetysti seuraavanlainen. Syön päivittäin paljon marjoja, kasviksia ja hillitysti hedelmiä. Kulutan paljon pähkinöitä ja siemeniä ja ravinteikkaita ruokalisiä, joista tällä hetkellä suosikkejani on pakurikääpä ja fytoplanktoni. Pyrin käyttämään vain luomua ja mahdollisimman paljon ruokia, jotka eivät tule pakkauksissa, eli suosin alkuperäisessä muodossaan olevaa tavaraa. HeVi-osasto on heaven. En käytä maitotuotteita, paitsi joskus luomuja hapanmaitotuotteita, kuten vuohenjuustoa. Vältän viljatuotteita, paitsi joskus syön tattaria, hirssiä tai quinoaa. En syö muuta lihaa kuin kalaa. Vältän kuitenkin liikaa kontrollointia, enkä halua elää kieltojen kautta. Vapaus on avain vitaalisuuteen. Ruokavalion puhdistamisen jälkeen ei lisäainemömmöjä onneksi edes tee mieli, eivätkä ne enää maistu hyvältä. Jouluna koetin testin vuoksi maistaa pienen kulauksen Cokista, mutta se tuntui suussa vain polttavalta myrkkyhapolta. Huh. Makuaistin ja intuition vahvistumisen myötä suu tunnistaa sisuksiin soveltuvan kaman entistä herkemmin.

No, kuinka sitten kävikään, mikä on terveyteni tila nyt? Se on hyvä. Kokoajan parempi. Pahoinvoinnit ja vatsan turvotukset ja kivistelyt ovat historiaa. Ennen haperot ja liuskottuvat kynteni kasvavat nyt vahvoina ja vauhdilla. Vartalon iho voi mainiosti ja hiuksetkin tuntuvat kasvavan joutuin. Myös ripset ovat saaneet hieman extramittaa. Ruokaremonttini jälkeen en ole sairastanut ainuttakaan flunssaa, ennen podin sen perinteiset 3-5 köhää/nuhaa/kuumetta/kurkkukipua vuodessa. Kaamosapatiakaan ei ole tänä vuonna tähän osoitteeseen löytänyt. Maku- ja hajuaisti ovat parantuneet ja kieli on punainen ja puhdas ilman vaaleaa katetta. Kuukautiskivut ja -turvotukset ovat helpottuneet. Kasvojeni iho on huomattavasti rauhoittunut, mutta mystiset läikät eivät ole vielä kokonaan kaikonneet. Yleensä kehon tasapainottuessa ja immuniteetin vahvistuessa iho paranee nimittäin viimeisenä. Tähän voi mennä kuulemani mukaan jopa vuosi. Mutta tiedän sen kuitenkin tapahtuvan ajallaan. Henkilökohtainen tavoitteeni on, että vuoden sisällä minulla tulee olemaan the best skin ever! ;)

Ravintopuhdistus on ollut ehdottomasti parasta, mitä olen fyysisen ja henkisen hyvinvointini eteen koskaan tehnyt. Täytyy siis olla kiitollinen niistä vitsauksista, jotka siihen ajoivat. Ilman niitä en olisi ehkä koskaan lähtenyt tankkaamaan terveystietoa, en sukeltanut superterveyden syvimpiin saloihin, en oivaltanut ravinnon kokonaisvaltaista vaikutusta vointiimme, enkä koskaan perustanut tätä blogia.
Tällä postauksella ja näillä kokemuksillani haluan toivottaa Paremman voinnin vuotta kaikille!

Muista, vastuu hyvinvoinnistasi on yksin sinulla.

♥ Virpi

ps. kiitokset mm. näille tyypeille/nettisivuille/blogeille, jotka auttiovat aikoinaan puhdistusoperaatiossani: David Wolfe, Daniel Vitalis, Viidakkomiehen seikkailut, Jaakko Halmetoja.com, Kemikaalicocktail, Ilon Pisara, Quinoaa!

(kuvat: omat)