Leppäkerttuja kurkussa ja muita kauhutarinoita

Täällä sitä kuulkaa tökötetään toista päivää sisätiloissa. Ja ulkona sen kun keli kaunistuu. Mutta sen sitä saa kun huitshapeloi muka liian kiireisenä kimalaisena, eikä ota varoitusmerkkejä kuuleviin korviinsa, kuten pieniä näkymättömiä leppäkerttuja kurkussa, jotka kertovat kutinallaan, että nyt yrittävät pöpöt vallankaappausta. Ja siltikin sitä vain menee ystävän synttärijuhlissa syömään kakkua ja karkkia ja luulee muka olevansa totaalisen ylivertainen henkilöhahmo, johon fysiikan ja biologian lainalaisuudet eivät päde, eli kuka ei voi sairastua.

Näin sitä ylpeys käy lankeamuksen edellä. Ja niinhän sitä pöpöt villiintyivät niille suomistani upeista apajista, eli sokeritarjoilusta ja ympäriinsä viuhtomisesta. Kun olisi ollut oikeasti aika hidastaa ja vetää napaan vastustuskykyä buustaavia rohtoja. Nyt on voimat veks ja nieleminen sattuu. Klunks. Auts.

Jotta välttyisit kohtaloltani, niin muistutan omista opeistani, joita en itse tarpeeksi ajoissa noudattanut.

Täällä siis tosi hyvä liuta niksejä flunssan välttämiseen.

Tiedän, etten nyt ole kovin uskottava opettaja kurkkukipuineni tällä saralla, mutta voin kertoa, että olen yleensä saanut kyseisillä kikoilla väisteltyä kaiken maailman influenssat, virukset ja pahisbakteerit, vaikka ympärillä olisi muut miten pärskineet.

Mutta nauttikaahan te muut elivoimistanne ja kauniista säästä. Ja kiertäkää turha kiire ja sokerimätöt kaukaa. Ja muistakaa antaa kropalle lepotauko, silloin kun se sellaista vaatii. Minunkin pitäisi olla kyllä nyt oikeasti vain ja ainoastaan vaakatasossa kattoon tuijottamassa, eikä kertomassa teille kauhutarinoita leppäkertuista. Eli nyt äkkiä huis pois peiton alle!

Suukkoja ja halauksia! Tai no, ehkä vain etäinen vilkutus ja suu kiinni hymyilyä. Kato ettei tartu.

♥ Virpi