Päästä irti
Lopetin muutama viikko sitten siivoamisen. Lopetin myös puhelimeen vastaamisen silloin kun ei huvita. Samaan hulluuden hengenvetoon käppäilin iltakävelyni päätteeksi lähikauppaan ja ostin ison purkin Ben&Jerry´s Coconutterly Fair -jäätelöä (e-koodeja – iiks, prosessoitua, teollista ja happamoittavaa maitoa – jaiks), ja mikä kreiseintä – ihan oikeasti söin sen ja nautin joka suullisesta. Työpaikkaruokalassa poimin lautaselleni kanavartaan ja kietaisin sen muitta mutkitta kiduksiini – eikä sattunut lainkaan, ei fyysisesti eikä henkisesti. Tai no henkisesti ehkä ihan inasen, kun ajattelin vartaan henkilökohtaista historiaa, mutta en takertunut tuohon ajatukseen, sillä tein kaiken suuremman edun nimissä, kokeilun nimeltä Kontrollista vapautuminen.
Joku teistä ehkä arvaa mitä tämän kaiken johdosta tapahtui. Aivan oikein, EI YHTIKÄS MITÄÄN. Maapallo jatkoi hiljaista pyörimistään, eikä aurinkokaan tipahtanut niskaani. Järjestämäni juhlat onnistuivat mainiosti, vaikka en ollut siivonnut, ystäväni puhuvat minulle edelleen, vaikka soitin takaisin vasta muutaman päivän kuluttua heidän soitostaan, eikä terveyteni romahtanut ravintoköyhän roskaruuan syömisen jälkeen. Vau!
Kirvoitus kontrollin heivaamiseen lähti seuraavista ajatuksista: ”Mitkä teoistani määrittävät sen kuka olen ja mihin tapoihin olen sitonut identiteettini? Mitä osaa itsessäni en pysty kohtaamaan tai hyväksymään kontrollikäyttäytymiselläni? Mitkä käsitykset ja pelot itsestäni ja muista johtavat toimintani omaehtoiseen rajoittamiseen ja itselleni rakentamiini sääntöihin?”
Eräs ihminen kuvaili kerran minulle erästä toista tyyppiä sanoilla: ”Sen pitäisi kyllä joskus juosta pari kertaa korttelin ympäri ilman paitaa.” Se oli äärimmäisen osuvasti ja hauskasti sanottu kyseisestä ylikontrolloidusta naisihmisestä. Enkä sano tätä pahalla, itseeni voisi soveltaa useissa tilanteissa samaa sanontaa, esim: ”Sen pitäis kyllä vetäistä joskus pari Mac Mealia.” tai ”Sen pitäis kyllä dokata joku viikonloppu oikein kunnolla.”. Meillä jokaisella on omat yltiökontrolloidut tapamme, ja se on ihan okei. Kontrollointi kuuluu ihmisyyteen. Mutta jossain vaiheessa kontrolli voi estää sinua kohtaamasta Sinua Itseäsi ja oman epätäydellisyytesi hyväksymistä.
Mieti siis hetki, mitkä teot tai asiat aiheuttavat sinulle voimakkaimman vastarinnan ja ”siis mää en ikinä pystyis” -tunteen? Kontrollista vapautuminen ei tietenkään oikeuta mitä tahansa hirmutekoja tai oman etiikan vastaista toimintaa. Jokainen suhteellisuudentajun omistava varmasti ymmärtää, missä rajoissa mennään. Etkö esimerkiksi voisi kuvitella nukkuvasi pitkään kauniina päivänä tai ottavasi päiväunia? Etkö pysyisi lähtemään ulos ilman meikkiä? Ajatteletko kroppasi leviävän käsiin jos nautit kahvilassa palan suklaakakkua? Etkö haluan koskaan juoda tippaakaan alkoholia, koska pelkäät käyttäytyväsi tyhmästi ja koska humalaiset ovat niin ärsyttävän noloja ja holtittomia? Pitääkö kotisi tai vaatteittesi olla aina tiptop, sillä et halua ihmisten ajattelevan että olet huolimaton homssantuu?
Ja kokeilepa sitten, vaikka viikon tai parin ajan, päästää irti kyseisestä kontrollista. En uskalla luvata että elämästäsi tulee auvoisempaa, mutta mielenkiintoisia tuntemuksia ja havaintoja on varmasti luvassa. Suurimmalla osalla meistä on varaa höllentää jostain, ja tuo jokin paikka saattaa hyvinkin olla se, jota kontrolloimalla luulit tulevasi paremmaksi ihmiseksi, mutta josta irti päästämällä voikin itseasiassa käydä juurikin niin – vapaudut, todistat omat ennakkoluulosi vääriksi ja kehityt.
Koska mielestäni jokaisessa blogipostauksessa täytyy tottakaiehdottomasti olla joku nätti kuva silmäkarkkina, niin enpä laita tähän postaukseen ainuttakaan. Hah, luit silti loppuun saakka! Siinä sen taas näki. :)
Kontrollivapaata alkanutta viikkoa!
♥ Virpi