Kohtaan joskus huvittavia asenteita ihmisissä, etenkin silloin jos he tietävät että opiskelen ja työskentelen hyvinvoinnin parissa. Ilman että teen omasta kannastani minkäänlaista numeroa, nämä ihmiset, aikuiset ihmiset, alkavat käyttäytyä uhmaikäisen lapsen tavoin. He päivittelevät kuinka ”kaikki nämä hyvinvointihommat, luomuruokavouhotukset ja muut on lähteneet ihan käsistä” tai heittävät rehvastellen: ”lähdenpäs tästä syömään hampurilaisia” tai ”aijjai kun tekee roskaruoka hyvää.”

No kylläpä sen yleensä näkee sitten päältä päinkin tasan kuinka hyvää se roskaruoka ja heidän asenteensa on heille tehnyt.

Minulla ei ole mitään tarvetta lähteä käännyttämään ketään esimerkiksi terveellisten ruokavalintojen äärelle, paitsi välillä ohimennen täällä blogissani. Lähinnä suhtaudun huvittuneesti ja ehkä pikkuruisen säälien näihin hyvinvointikapinoitsijoihin. Meidän täytyy ymmärtää heitä. Vaikka voi toki tuntua perin mystiseltä miksi joku haluaisi kapinoida jotain hyvää tekevää asiaa, kuten ruokakulttuurin tervehtymistä vastaan niin antaumuksella. Mutta kuten muutosvastarinta yleensä, johtuu tämäkin vastaan hangoittelu pelosta. Ja pelko kumpuaa omasta epävarmuudesta.

Ajatus siitä, että voisi todella itse ottaa vastuun omasta onnestaan ja hyvinvoinnistaan voi tuntua lähes lamaannuttavalta. Helpompihan se vastuu on sysätä lääkärisedän, poliitikkojen, työnantajan, kumppanin tai vanhempien niskoille. Olemme kuin pikkulapsia, jotka edelleen oletamme, että joku korkeampi taho tietää meitä paremmin.

Edelleenkin löytyy esimerkiksi ihmisiä, jotka oikeasti ajattelevat, että koska roskaruokaa ja muovieineksiä on laillista myydä kaupoissa, niin eivät ne silloin voi oikeasti kovin pahaksi olla. Mutta jos valtio ja ruokateollisuus todella välittäisivät meidän hyvinvoinnistamme, tipahtaisi esimerkiksi ruokakauppojen tämänhetkisistä valikoimista, niistä ruuaksi kutsutuista tuotteista yli puolet pois, sama tapahtuisi vielä suuremmissa määrin kansalaisten sairastelulle. Mutta pahoinvoinnilla, himoilla ja tyydyttämättömillä tarpeilla tehdään rahaa. Ihmisten Pelolla tehdään rahaa. Ihmisten tietämättömyydellä ja välinpitämättömyydellä tehdään rahaa. En halua kuulostaa salaliittoteoreetikolta, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että on melko naiivia luottaa Isoveljen hoivaviettiin ja ummistaa silmänsä siltä tosiasialta, että hyvinvointivaltion asukkaiksi olemme kumman pahoinvoivaa sakkia.

Mutta miksi joku sitten haluaa vapaaehtoisesti nilkuttaa vaivaisena pitkin pelon viitoittamaa tietä? No koska hieman kurjana on niin kovin turvallista olla. Kun laittaa facebook-statukseen ”taas iski kauhea flunssa”, niin saa varmasti ainakin yhden lohduttajan tai kanssakärsijän. (itse olen piilottanut muutamien jatkuvia sairaskertomuksiaan postaavien päivitykset näkyviltä). ”aijjai, voivoi, pieni karhunpoika sairastaa”, pitäisi kai kommentoida.

Sairaana voi kätevästi ja hyvällä omalla tunnolla olla tekemättä niitä asioita, joita ei itseasiassa muutenkaan haluaisi tehdä ja silloin saa olla luvan kanssa vähän heikko. Hieman vajaissa sielun ja ruumiin voimissa voi myös kätevästi jämähtää epämieluisiin olosuhteisiin, puuduttavaan työhön, epäkiinnostavaan opinahjoon tai alistavaan tai rakkaudettomaan parisuhteeseen.

Hyvinvoivana ihminen nimittäin toimii, ja pelokkaat tietävät sen. Hyvinvoiva ihminen ei jää mätänemään paikkoihin ja tilanteisiin, jotka tekevät hänelle pahaa. Hän välittää itsestään ja arvostaa itseään niin paljon että kokee ansaitsevansa vain parasta. Hänen valintansa kaikilla elämän sektoreilla ovat sen mukaisia. Hyvinvoivan ihmisen ajatukset ja teot lähtevät rakkaudesta. Pahoinvoivan ihmisen ajatukset ja teot lähtevät pelosta.

Hyvinvointiaaltoa vastaan taistelevat vanhan maailman muumiot kasvattavat pelon ja vastakkainasettelun ilmapiiriä väheksymällä ja halveksumalla kehitystä edistävien ja positiivisesta kasvusta iloitsevien ihmisten toimintaa. Esimerkiksi muutamien valtamedioiden kolumnistien tekstejä lukiessa voi lähes nähdä kuinka pelkopeikot irvistelevät sanojen takaa. ”Iloiset, rakastavat ja puhdasta ruokaa syövät hipit, APUA! Pysäyttäkää ne ennen kun ne valtaa maan, säätää uudet lait ja pakottaa meidät kaikki onnellisiksi!”

Ja kyllä, tästä omasta tekstistänikin löytyy tuomitsevuuden piirteitä. Arvatkaa mistä se johtuu? No siitä Pelosta tietenkin. Minäkin nimittäin pelkään. Kuin peilikuva nämä majoneesit suupielillä terveysruuasta irvailevat kapinoitsijat heijastavat minulle omat demonini. Pelkään nimittäin ihmisiä jotka pelkäävät. Ristiriitaista, eikö totta. Pelkään että pelkureita löytyy niin paljon että he onnistuvat lopulta jarruttamaan rakkauden leviämisen maailmassa, hyvinvoinnin kasvun ja myönteisen kehityksen. Pelkään että tulen paineen alla heidän kaltaisekseen. Ja koska en ole tässäkään suhteessa järin ainutlaatuinen yksilö, tiedän että en ole pelkääjäpelkoni kanssa yksin. Ja siksi kirjoitan näitä sanoja. Tiedän myös että jos laulaisin puhtaasti rakkauden kielellä, en lähtisi parjaamaan näitä pieniä pelkureita, vaan olisin valinnut toisenlaisen lähestymistavan – ymmärtävän, lempeän ja huomaamatta rakkauden tielle tuuppaavan. Mutta hei, olen itsekin vasta matkalla.

Ja vielä siitä pelosta. Pieni murunen pelkoa on ihan ok. Se kuuluu ihmisyyteen. Mutta pelko kannattaa oppia kesyttämään pieneksi pörröiseksi lemmikiksi taskun pohjalle, jossa se voi keskenään äristä ja kauhistella maailman menoa, eikä antaa sen vetää raivopäänä Sinua talutushihnassa kohti roskaruokalaa, roskaelämää ja roska-ajatuksia.

Saarnani päätteeksi kiteytän ydinajatukseni, muistutukseksi teille ja itselleni: Korvaa pelko rakkaudella, korvaa tuomitseminen ymmärryksellä, korvaa vastustus innostuksella. Ja syö paljon luomukasviksia.

♥ Virpi

(kuvat:unknown)