Kiitos hyvää

12.10.2012 virpi mikkonen

Onneksi olkoon, olet perillä

Minulle on ollut jo pidemmän aikaa hyvin selvää, että haluan työskennellä tavalla tai toisella hyvinvoinnin parissa. Tämä on ala, joka on antanut minulle enemmän kuin mikään muu tähänastisista puuhasteluistani, nimittäin vahvan tunteen siitä, että teen työtä, jolla todella on merkitystä, joka on tärkeää. Uskon myös, että elämämme tarkoitus on tehdä niitä asioita, jotka tuottavat meille puhdasta iloa ja tyydytyksen ja täyttymyksen tunteita. Tämän blogin pitäminen on ollut minulle ehdottomasti yksi sellaisista asioista.

Olen saanut blogini historian aikana kymmeniä ja kymmeniä palautteita siitä, kuinka ihmiset ovat sanojensa mukaan muuttaneet elämänsä suunnan blogini ansiosta, parantaneen elämäntapansa ja tuntevat nyt voivansa paremmin sen ansiosta. Wau. Olen näistä palautteista käsittämättömän kiitollinen. Ne ovat kuin suuri karhuhalaus, joka lämmittää ja tutisuttaa koko tyyppiä. Että olen voinut sanoineni toimia välittäjäaineena jonkun toisen elämänlaadun parantajana – korvaamatonta. Nuo kommentit ovat myös kirkastaneet kurssiani niinä hetkinä kun olen kyseenalaistanut koko blogin pitämisen mielekkyyden. Kiitos, kyllä, tämä on minun polkuni. Kyllä, tämä on tärkeää. Kiitos että toimit suuntaviittanani.

Kuitenkin, mitä kauemmin olen työskennellyt hyvinvointiasioiden parissa, sitä selvemmin olen nähnyt sen pienen ansan, johon täällä hyvinvoinnin iki-ihanassa laaksossa voi helposti kapsahtaa. Eikä kyseinen ansa välttämättä ole edes niin kovin pieni, vaan se voi olla hyvinkin suuri ja erittäin upottava, nimittäin silloin, jos se lähtökohtainen tapa, jolla suhtaudumme itseemme ja elämään on tietyllä tapaa vinoutunut.

Vallalla olevaa hyvinvointitrendiä pidetään usein jonain pehmeänä keitaana täällä kulutusyhteiskuntamme kovien armojen maailmassa ja hyvinvointikulttuuria tietyllä tapaa kansakuntaa tervehdyttävänä ilmiönä, mutta kuitenkin tämä ns. hyvinvointigenre pohjaa usein pitkälti samaan lähtöoletukseen kuin muutkin kulutukseen kosiskelijat, joiden mukaan meissä tai muissa olisi tällaisenaan ja sellaisenaan jotain vikaa, jotain mikä vaatii korjaamista tai muuttamista.

Ei nimittäin ole lainkaan tavatonta, että ihminen suhtautuu hyvinvointiin jonain, jota hänen tulee tavoitella – Me pyrimme voimaan paremmin, me etsimme tasapainoa, tavoittelemme eheytymistä, onnellisuutta. Ajattelemme siis olevamme jollain tapaa puutteellisia ja vajavaisia juuri nyt. Ajattelemme, että meidän täytyisi olla jotain enemmän, jotta voisimme olla onnellisia. Ja onnellisuudestahan hyvinvoinnissa on loppujen lopuksi kyse.

Parannamme ruokavaliotamme, otamme käyttöön taas uuden ravintolisän, meditoimme entistä hartaammin, luemme jälleen uuden self help -oppaan, käymme akupunktiossa, reiki-hoidossa ja suolihuuhtelussa. Edellisten vikojen kadotessa löydämme uuden vian. Mietimme miksi edelleen tunnemme vihan tunteita, vaikka pyrimme korvaamaan kaikki ”pahat ajatukset” rakkaudellisilla ajatuksilla. Pilaamme päivämme pähkäillessämme mitä universumi mahtaa meille opettaa hukattuamme avaimemme, mitä ”vääriä” ajatuksia olimme ajatelleet tilattuamme elämäämme ikävän takaiskun. Pinnistelemme jälleen hieman enemmän valoisan elämän manifestoimiseksi ja otamme hoidon, jonka on tarkoitus kirkastaa auramme.

Meistä tulee hyvinvointiaddikteja, jäämme juoksemaan itsensäkehittämisen oravanpyörään. Ja tämä vain siksi, että emme koe olevamme jo nyt valmiita, kokonaisia. Luulemme, että meissä on jotain vikaa. Luulemme, että tila johon ihmisen pitää pyrkiä, on yhtä jatkuvaa blissiä, ilman hetkeäkään kipua tai kurjuutta. Emme myöskään pidä kielteisiksi mieltämiämme tunteitamme luonnollisina ”päänsisäisinä säätilan vaihteluina”, vaan huonoina asioina, joista täytyy päästä eroon, nyt ja lopullisesti.

Ajattelemme, että emme voi olla onnellisia, niin kauan kun vatsamme käyttäytyy oikukkaasti, niin kauan kun ihomme kukkii tai niin kauan kun tunnemme kateutta tai vihaa. Huomiomme on kohdistunut omaan napaamme, vikoihimme ja oireisiimme. Analysoimme ja pohdimme, mietimme syitä ja seurauksia, rimpuilemme, pinnistelemme ja jahtaamme hyvinvointia, joka laukkaa meitä karkuun kuin kesyttämätön villihevonen.

Ei tietenkään ole lainkaan yhdentekevää pitääkö omasta hyvinvoinnistaan huolta vaiko ei. Itsensä arvostaminen johtaa itsensä hyvään kohteluun ja toisin päin, levittäen samalla hyvinvointia perhosefektin lailla myös ympäristöön. Mutta se suhtaudummeko itseemme jo nyt ehjinä vaiko vajavaisina, johtaa erilaisiin tapoihin suhtautua hyvinvointiin ja sitä kautta hyvin erilaisiin tuntemuksiin ja kärjistetysti kahteen eri lopputulemaan:

1. Jos ajattelemme olevamme vajaita ja hyvinvoinnin jotain itseemme ulkopuolelta tulevaa, jota meidän tulee tavoitella, ajaudumme juoksemaan loputtomasti hyvän olon perässä, näännytämme itsemme ja tunnemme kasvavaa pettymystä ja tyytymättömyyttä itseämme kohtaan, koska emme pysty pysyvästi saavuttamaan hyvinvointia. Missaamme sen oleellisen seikan, että tunteiden ja tuntemusten on luonnollista muuttua ja vaihdella, ja sitä kautta myös niiden kurjienkin fiilisten välillä nostaa päätään. Vitutus on ihan ok. Olet silti täydellisen hyvä tyyppi vaikka koet toisinaan sormenpäitä kihelmöivää kiukkua. Ei se tee sinusta huonoa ihmistä. Se tekee sinusta elävän ihmisen.

2. Mikäli ajattelemme jo olevamme kokonaisia ja ymmärrämme, että onnellisuus on jo meissä, kunhan vain annamme itsellemme luvan kokea sitä ja hyväksyä itsemme – niin kliseistä kuin se onkin – juuri sellaisina kuin nyt olemme, suhtautumisemme hyvinvointiinkin muuttuu. Esimerkiksi terveellinen ruokavalio ja meditoiminen ovat jotain, joista meille tulee mukava olo, mutta joista pohjimmainen hyvinvointimme ja onnemme eivät ole riippuvaisia. Me emme tarvitse niitä, mutta me voimme harjoittaa niitä, me saamme harjoittaa niitä. Ja pakon poistuessa esiin nousevat vapautuminen ja nautinto. Kun emme hirttäydy erilaisiin hyvinvointiriitteihin, huomaamme että voimme olla onnellisia ja hyvinvoivia oikeastaan ihan ilman syytä, ihan itsekseen, näine hyvinemme.

Lopuksi tahdon omistaa sinulle armas lukija nämä kuvissa komeilevat kukat ja onnitella sinua: Onneksi olkoon, olet perillä. Älä enää etsi, olet määränpäässäsi, olet sinä itse, sinussa itsessäsi, epätäydellisen täydellisenä. Miljoonien vuosien evoluution tarkkaan hiottu timantti. Pysähdy nyt ja nauti.

♥ Virpi

Avainsanat: ajatus, onnellisuus

Hyvinvointi Hyvä olo

8.10.2012 virpi mikkonen

Kevyesti raskaana – Toiveuusinta

Blogini juttuarkiston ollessa edelleen karkuteillä postaan lukijan toiveesta vajaa vuosi sitten kirjoittamani jutun raskausajan hyvinvointivinkeistä. Tässä siis tulee, alkuperäisen postauksen osat yksi ja kaksi yhdistettynä yhdeksi muhkeaksi paketiksi, teidän siunatuissa tiloissa olevien sisarten iloksi.

Raskaus tuo naisen elämään monenlaista fyysistä ja henkistä mullistusta, jotka kukin käy läpi ja kokee hyvin yksilöllisellä tavalla. Toisilla odotusaika on yhtä hehkua ja toisilla tie voi olla tuskaisempi, mutta jokaiselle naiselle tulee todennäköisesti jossain vaiheessa raskauttaan jonkinlaista omituiselta tai ikävältä tuntuvaa vaivaa.

En lähde tekemään mitään kokonaisvaltaisen kattavaa postausta raskausvaivoista, vaan keskityn pelkästään juttuihin, jotka ovat keventäneet omaa oloani ja helpottaneet jotain raskauteni aikana ilmenneitä lieveilmiöitä.

*RENTOUTUMINEN

Rento keho ja mieli, jotka ovat toki aina hyvinvoinnin yksiä peruspilareita, tulevat erityisen tärkeiksi raskaana ollessa. Tämä on ollut ehdottomasti tärkein seikka, jonka itse olen erilaisista raskausoireistani oivaltanut. Hormonit pistävät tunteet mylläämän ja itkuisuus, mielialan ailahtelut, hermostuneisuus ja kaikenlainen herkkyys voivat olla monelle tuttuja seuralaisia. Oloaan voi kuitenkin tasapainottaa huomattavasti luomalla ympärilleen mahdollisimman rentouttavan ilmapiirin.

Myös kroppa kiittää rentoilijaa. Olen huomannut kuinka pikkuvaivat lähes sulavat pois kun ne vain yksinkertaisesti hyväksyy osaksi raskausprosessia eikä jää liikaa murehtimaan ja vatvomaan jokaista tuntemustaan. Eräs ystäväni sanoi minulle raskauteni alkuvaiheessa: ”stressaantunet naiset saavat stressaantuneita vauvoja”. Tämä on ollut äärimmäisen tehokas muistuttaja rennon asenteen vaalimisessa. Tässä elämäntilanteessa jos jossain kannattaa heivata mahdollisuuksien mukaan kaikki ylimääräiset velvollisuudet ja rasitteet elämästään ja keskittyä oman kehon ja siellä kasvavan uuden ihmisalun tarpeisiin.

Itsellä sattui niin onnekkaasti, että saimme tietää raskaudesta juuri kesälomiemme kynnyksellä, joten meillä oli mahtavasti rauhallista aikaa käydä läpi uuteen elämänvaiheeseen siirtymisen tuomia ajatuksia ja tunteita. Kesälomani jatkui kolmen kuukauden opintovapaalla, mikä tarkoitti myös tavallisesta hektisestä työrytmistä huomattavasti rauhallisempia aikoja. Tarkoitukseni oli palata töihin marraskuussa, mutta koska äitiysvapaani alkoi jo tammikuussa, päätimme työnantajan kanssa jatkaa opintovapaatani ja freelance-sopimustani sinne saakka. Olen siis koko raskauteni ajan tehnyt töitä ja opiskellut rauhalliseen tahtiin kotoa käsin, mikä on ollut itselleni aivan mahtava tilanne.

Raskaan työtahdin rauhoittaminen raskausajaksi voi olla toisille lähes mahdotonta, mutta suosittelen kuitenkin yrittämään edes jonkinlaista työnkuvan tai työajan keventämistä, mikäli työ on haastavaa. Raskaus on äärimmäisen ainutlaatuista aikaa, jota mielestäni kannattaa vaalia.

Mikäli oman työ kuormittavuuteen ei pysty vaikuttamaan, kannattaa ainakin keskittyä vapaa-aikanaan tavallista enemmän rentoutumiseen. Meditointi, mammajooga ja syvähengitysharjoitukset ovat mannaa sekä vauhdilla muuttuvalle keholle että vatsansisäiselle vauvalle. Jonkinlaiset rentoutumisharjoitukset kannattaa ottaa vaikka jokailtaiseksi tavaksi. Ne toimivat myös hyvänä valmistautumisena synnytykseen.

*HEMMOTTELU

Itsensä hemmottelu kuuluu osaksi rentoutumista. Mielestäni raskausaikana jos joskus kannattaa satsata kehon hoitamiseen ja hellimiseen. Itse olen ainakin huomannut kuinka uuteen maailmanjärjestykseen mukautuva kroppani on oikein janonnut kosketusta ja erilaisia hierontoja.

Kotona:

Poikaystävästäni on harjaantunut tämän yhdeksän kuukauden aikana melkoisen pätevä kotihieroja, jonka käsittelyssä olen saanut rentoutua etenkin näin loppuraskautta kohden lähes joka ilta. Mikäli olet parisuhteessa, suosittelen lämpimästi pientä hierontakouluttautumista kirjojen, netin tai minikurssien avulla. Me kävimme kerran helsinkiläisen Doula-palvelun tarjoamassa ilmaisessa iltamassa nimeltä Kuningatarhierontaa raskaana oleville, ja voin kertoa että jalkahieronnan opit ovat tulleet tarpeeseen!

Tämän lisäksi olen myös itse satsannut kroppani omatoimiseen hoitoon. Keskiraskauden aikaan tavakseni tuli tehdä kropalle joka päivä ennen suihkua kuivaharjaus, joka on pitänyt pullistuvan kropan ihon mukavan pehmeänä ja ehkäissyt raskausarpia. Kuivaharjaus on myös vauhdittanut aineenvaihduntaa enkä ole kärsinyt lainkaan turvotuksista. Harjauksen jälkeen olen hieronut koko kropalle kookosöljyä ennen lämpimään suihkuun menoa, mikä on ehkäissyt ihon kuivumista, joka on hyvin tyypillinen raskausoire. Kun iho on öljytty, on sitä myös helppo hieroa suihkussa – Vatsan alueen kevyt pyörittely, kylkien, alaselän, pakaroiden ja reisien hierominen kynttilän valossa, veden loristessa on mahtavan rentouttavaa. Vatsassakin potkut ja pyllistelyt rauhoittuvat joka kerta suihkurituaalini ollessa käynnissä.

Olen myös hieronut kropalle joka ilta paksua luomuvartalovoita, joka on sekin toiminut eräänlaisena rentoutushetkenä ja antanut hyvän yhteyden muuttuvaan kehoon.

Hoitolassa:

Kotihoitojen lisäksi olen käynyt muutaman kerran iki-ihanana Cindy Rieran hoitolassa, jossa tuntee olevansa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ammattilaisen käsissä. Cindy ymmärtää erityisen hyvin henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin linkittymisestä yhteen, ja vartalo- tai kasvohoitojen lisäksi olen kokenut aina saaneeni myös henkistä hoitoa. Etenkin Cindyn tekemä, vartalohoidon, aromaterapian, musiikin, hieronnan yhdistävä Mother to Be -hoito oli kokonaisvaltaisen rentouttava kokemus, voin suositella. Raskaana ollessa kannattaa valita hoito, joka on nimenomaan rentouttava, jossa käytettävät aineet ovat turvallisia ja jossa hoitaja ymmärtää raskaana olevan naisen kehon toiminnasta.

*RUOKAVALIO

Raskaana olevat naiset ja ruoka. Siinäpä yksi ikuinen vitsailujen ja ihmetyksen aihe. Eikä syyttä. Itsekin on tullut huomattua kuinka makutottumukset ja himot ovat kohdistuneet melkoisen yllättäviin ruokiin, ja ei aina niihin terveellisimpiin.

Alkuraskauteni kuvotus teki syömisestä lisäksi melko haastavaa puuhaa, pienten annosten syöminen parin tunnin välein oli paras keino pitää olo edes jotenkuten siedettävänä. Vaikka olen vakaasti sitä mieltä että ennen raskautta ja raskausaikana kannattaa satsata erityisen ravinteikkaaseen ruokaan, sillä onhan ruoka kasvavan sikiönkin kasvuainesta, ei raskauspahoinvoinnin takia kannata ottaa stressiä tai morkkista syömisistään. Silloin on tärkeintä saada ylipäätään syödyksi, mikä voi tarkoittaa outojenkin mielihalujen mukaan menemistä.

Olon normalisoiduttua, mikäli sellaisesta voi ylipäätään raskausaikana puhua, kannattaa kuitenkin miettiä syömisiään. Monesti raskautta pidetään hyvänä tekosyynä vetää päivittäin roskaruokaa ja herkkuja, mutta yhdeksän kuukautta voi käydä melkoisen tukalaksi ajaksi, sekä fyysisesti että henkisesti, jos ruoka-asioissa ei pyri pitämään rotia. Vaikka raskausaikana kehon viestejä kannattaa ehdottomasti kuunnella, sillä usein naisen intuitio omista tarpeistaan on silloin normaalia herkempi, ei hampurilaisia tai munkkeja päivittäin kaipaavaa kroppaa kannata uskoa. Ei ole järin kannattavaa hankaloittaa ties kuinka monennella lisäkierroksella käyvän ja sisässään uutta ihmisalkua kasvattavan kehonsa työtä tuuppaamalla sisuksiinsa kehnoa kasvuainesta, kuten transrasvoja ja valkoista sokeria. Yksi tai kaksi herkkupäivää viikossa on jo hyvä tapa pitää homma kurissa. Muuten makeanhimoa voi tyydyttää hedelmillä, kuten luomuviinirypäleillä ja -mandariineilla ja hiilarihimoa vaikka luomulaatuisella tai omatekemällä täysjyväleivällä ja sen päälle levitetyllä kirnuvoilla.

Kannattaa todella muistaa että syömällä edes suhteellisen terveellisesti raskausaikana voi ehkäistä tai helpottaa monia vitsauksia aina raskausajan diabeteksestä, närästyksestä ja hiivatulehduksesta raskausarpiin, turvotukseen ja anemiaan.

Muista nämä:

-Raskausajan ruokavaliota on hyvä fiksata siten, että sieltä löytyy normaalia enemmän proteiinia, hyviä rasvoja, kalsiumia, magnesiumia, rautaa ja sinkkiä sisältäviä ruokia. Raskausaikana erityistärkeän foolihapon saantia voi turvata syömällä reilusti vihreitä vihanneksia, kuten parsaa, marjoja, kananmunaa (keltuainen), paprikaa ja leseitä.

-Nauti joka päivä noin puoli litraa hyvin sulavaa marja- tai vihersmoothieta, joista ravintoaineet imeytyvät helposti. Kun päivittäisen smoothien sekaan tuppaa mahdollisimman paljon ravinteikkaita ja puhtaita aineksia voi olla hyvillä mielin.

-Suosi puhtaita, myrkyttömiä luomuruokia.

-Pidä ruokavalio mahdollisimman monimuotoisena, jolloin eri ravintoaineiden monipuolinen saanti paranee.

-Syö paljon tuoreita, erivärisiä kasviksia ja hedelmiä tai valmista niistä smoothieita ja soseita. -Muista hapatetut ruuat, kuten maustamaton luomujukurtti. Ne ovat helliä ruuansulatukselle mikä voi auttaa pahoinvoinnissa. Saat niistä myös hyviä maitohappobakteereja, jotka ovat tärkeitä raskaudesta alentuneen immuniteetin takia.

-Pyri syömään joka aterialla laadukasta proteiinia, kuten papuja, linssejä, pähkinöitä, siemeniä, myrkytöntä kalaa, luomulihaa tai riistaa. Vapaiden luomukanojen munat ovat mahtavaa raskausruokaa.

-Omasi ja vauvasi hyvinvoinnin takia vältä valkoista sokeria ja viljaa ja korvaa ne kasviksilla, täysjyvällä ja luomuhedelmillä.

-Lisää rasvojen, kuten härskiintymättömien öljyjen käyttöä raskausaikana.

Näiden lisäksi suosittelisin vielä Omega-3-rasvahappoja, jonkun laadukkaan öljylisän muodossa (tarpeen muun muassa omille ja vauvan aivoille ja hermostolle, auttaa myös hormonipyörityksen aiheuttamaan alakuloon ja masennukseen), hyvää maitohappobakteerilisää ja D-vitamiinia 100-125 mikrogrammaa/vrk, mikä on useiden amerikkalaislääkäreiden suositus raskausajalle. Erilaisten raskausajan ravintolisien turvallisuudesta ja tarpeellisuudesta ollaan montaa mieltä, ja jokainen tekee lopulta valinnan omaan fiilikseen nojaten. Orgaanisia raskausravintolisiä löytyy esimerkiksi iHerbistä tilattavilta New Chapterilta ja Super Nutritionilta . Edellä mainittuja olen itse käyttänyt, tosin hieman epäsäännöllisesti.

*KIVUT JA KOLOTUKSET

Niin kutsuttujen väistämättömien raskausoireidenkaan kanssa ei ole välttämättä pakko kärsiä, vaan oloaan voi koittaa helpottaa lukuisin eri menetelmin, joista harvassa neuvolassa puhutaan. Moniin vaivoihin on saatavilla apua luonnollisista ja ns. vaihtoehtoisista hoitomenetelmistä. Itse kuulin parikin kertaa raskauteni aikana lääkärin suusta lauseen: ”Tämä nyt vain kuuluu raskauteen, ei sille oikein voi mitään.”, mutta hetken asiaa tutkiskeltuani löysin itse ratkaisun vaivaani ja oivalsin taas jotain uutta kehostani ja sen tavasta reagoida. Itsenäinen ja monipuolinen tiedonhankinta on ollut se paras tapa viisastua tässäkin aiheessa.

Yksi esimerkki: Viimeisen raskauskolmanneksen alussa aloin saamaan ennenaikaisia, kivuliaita supistuksia, joille lääkäri ei löytänyt mitään syytä. Minulle tämä oli vaikea hyväksyä, sillä uskon että kaikkeen on olemassa syy. Kaiken huippuna neuvolalääkäri määräsi minulle ikään kuin varmuuden vuoksi antibioottikuurin (jota en kuitenkaan ottanut), mikäli supistelut johtuisivat emätintulehduksesta, josta minulla ei kuitenkaan ollut oireita. Hakeuduin yksityiselle lääkäriasemalle, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Kari Teramon pakeille, joka yli 20-vuoden kokemuksella totesi antibioottikuurin olevan täysin tarpeeton, kuten olin ounastellut. Muuten loistavasta palvelusta ja tutkimuksesta huolimatta en silti saanut tyydyttävää selitystä supisteluilleni, joten jatkoin etsintää.

Sitten ystäväni vinkkasi minulle pätevää osteopaattia, Hannu Koivistoa, joka työskentelee Töölön osteopatia -nimisessä yrityksessä. Hannu totesi että lantiossani on lievää epätasapainoa ja leuoissani oli jännitystä (leukojen jännitys heijastuu suoraan lantioon ja kohtuun), jotka voisivat olla selityksinä supisteluille. Ja niin ihme tapahtui, jo yhden käsittelykerran jälkeen päivittäin piinanneen supistelut todella loppuivat! Toisella käsittelyllä hävisivät närästys ja satunnaiset issiaskiputyyppiset kolotukset. Loppuraskauteni olen tallustellut mainiossa voinnissa ja hyvillä mielin. Näillä kokemuksillani suosittelen siis lämpimästi raskausvaivojen kanssa kärvisteleviä etsimään käsiinsä osteopaatin, jolla on hyvää kokemusta raskaana olevien hoidosta. Osteopatian lisäksi akupunktio ja vyöhyketerapia ovat hoitomuotoja, joita kannattaa ehdottomasti kokeilla jos raskaus käy turhan raskaaksi.

Omatoimisesti erilaisia kipuja kannattaa ennaltaehkäistä ja hoitaa mammajoogalla ja venyttelyllä, joihin löytyy hyviä neuvoja alan kirjoista ja netistä. Oma suosikkiopukseni on ollut Malla Rautaparran Raskaus, synnytys, äitiys – Äidiksi omaa kehoa kuunnellen, josta löytyy mm. hyviä jooga- ja venytysliikkeitä.

Lopuksi vielä itse hyödyllisiksi ja kiinnostaviksi kokemiani linkkejä ja kirjoja raskaana oleville kanssasisarilleni tiedonhankintaa varten. En lähde sen kummemmin esittelemään niiden sisältöä, ne keitä aihe koskettaa koluavat nuo varmasti läpi muutenkin.