Passionia Vanhassa Porvoossa

Kävimme äitienpäivänä käyskentelemässä ja pikniköimässä Vanhassa Porvoossa, ja jopas siellä oli raukean rentouttava tunnelma. Ihmisiä oli eksynyt kaduille vain kourallinen ja liikennettä ei ollut nimeksikään. Elämää nähneiden puutalojen maalipinnoilta irtoili ilmaan rauhoittavaa tuoksua ja auringon kuumaksi syleilemä mukulakivikatu antoi paljaille jalkapohjille autenttisen ja maadoittavan hieronnan. Jossain soi vanha jazz.

Jos olisin yhtään vähempi suurkaupunkikatti, niin melkeinpä haluaisin muuttaa tuohon idylliin. Perustaisin pesäni joihinkin niistä värikkäistä vanhoista huviloista, ripustaisin pitsiverhot ikkunaan ja avot. Hyvä olisi ihmisen himmailla ja hengittää.

Mutta oli minulla tosiaan ihan asiaakin. Vaikka näyttää kylläkin siltä, että olen ajautunut melkeinpä yhden asian naiseksi, raakaherkkuresepti olisi nimittäin jälleen tulossa. Menin ”vahingossa” tekaisemaan piknik-evääksemme kivan pirtsakan sitruunaisen passionpiiraan, jonka sielunmaisema näyttäytyy seuraavanlaisena:

Poutapäivän passionpiiras

Pohja:
1 desi manteleita
4 taatelia
4 viikunaa
1 rkl carob-jauhetta
puoli tl aitovaniljajauhetta

Murenna mantelit monitoimikoneessa, lisää taatelit ja viikunat ja sekoita taikinaksi. Lisää carob-jauhe ja vanilja. Painele piirakka- tai kakkuvuoan pohjalle.

Täyte:
1 desi macadamiapähkinöitä
2 tl soijalesitiiniä
4 kpl passionhedelmää
yhden sitruunan mehu
1 tl hunajaa
1 desi kookosöljyä

Hienonna miedon makuiset ja runsaasti hyviä rasvoja sisältävät macadamiapähkinät jauheeksi, kaavi passionhedelmän täytteet sekaan ja tiristä mukaan sitruunan mehu. Lisää soijalesitiini ja hunaja. Hurista tasaiseksi seokseksi. Sulata kookosöljy juoksevaksi, kaada sekaan ja sekoita. Kumoa täyte kakkupohjan päälle ja laita hetkeksi pakkaseen tai jääkaappiin jähmettymään. Tarjoile mintunlehtien kera.

Raakapiiraat ja -kakut ovat siitä mainioita piknik-eväitä, että ne on super helppo tekaista. Pari hurautusta blenderillä tai monitoimikoneella ja hetken jähmettely pakastimessa. Ongelma toki syntyy jos ei omista kylmälaukkua, sillä kookosöljyllä kyllästetty kuorrute sulaa lämpimässä ilmanalassa suht vinhaa vauhtia. Meilläkin ehtivät eväät muhiutua takakontissa hieman epäkuvaukselliseen kuosiin, vaikka kylmäkassissa matkasivatkin. Mutta eipä niitä ruokia kameraa varten tehdäkään, vaan suita. Ja nehän sanoivat taas että MUMSK.

♥ Virpi