Perinteiden perässä

IIN-opinnoissani tulee jatkuvasti vastaan todella mielenkiintoisia ravintoteorioita, joista toisten logiikka on kolahtanut itseeni enemmän kuin toisten. Viime viikon luennoilla käsiteltiin ympäri maailman huipputerveitä alkuperäiskansoja ja heidän ruokavalioitaan tutkineen Dr. Weston Pricen tutkimustuloksia ja niiden pohjalta rakennettuja ravintosuosituksia. Nämä perinteiset ruokavaliot olivat tuottaneet fysiikaltaan todella kauniita ja vahvoja ihmisiä, joiden kropista uupuivat suurin osa meille tutuista vitsauksista, aina vauvojen itkuisuudesta murrosiän ahdistuksiin ja vinoista hampaista ja hampaiden reikiintymisestä sydänsairauksiin ja syöpiin. Toki fysiikan kehitykseen ja terveyteen vaikuttavat ruuan lisäksi lukuisat eri seikat, mutta ravinto on yksi tekijä, johon voimme selvästi itse vaikuttaa ja jonka Dr. Price totesi tutkimuksissaan pelaavan erityisen tärkeää roolia.

Tutkitut perinteiset ruokavaliot olivat toisistaan hyvin erilaisia, mutta niistä löytyi tiettyjä yhteneväisyyksiä. Oma ”ruokavaliokehitykseni” on tällä hetkellä siinä vaiheessa, että näiden perinteisten ruokavalioiden periaatteet resonoivat itselleni vahvasti. Olen jo kesästä lähtien syönyt enenemässä määrin näiden periaatteiden mukaisesti pelkästään omaan intuitiooni tukien. Enkä tässä tarkoita, että olisin kehitykseltäni jollain tapaa korkeammalla tasolla kuin esimerkiksi 80-100% raakaravintoon ja pitkälti kasvisruokavalioon nojaava ihminen, jollainen siis itse olin vielä viime keväänä. Tämänhetkinen elämäntilanteeni ja kroppani tarpeet näyttävät nyt vain kutsuvan hieman toisenlaisia eväitä, kuten laadukasta lihaa esimerkiksi ulkona laiduntaneen lampaan ja riistapateen muodossa, eläinrasvoja, hauduttamalla tai höyryttämällä kypsennettyä ruokaa ja rasvaisia täysmaitotuotteita, kuten luomujukurttia ja -juustoja, edelleen kuitenkin tuoreiden vihannesten, marjojen ja hedelmien sekä raw food -herkkujen rinnalla.

Mutta se omista syömisistäni. Tässäpä teille Weston Pricen tutkimuksiin pohjaavia perinteisten ruokavalioiden pääperiaatteita:

 

-Ei prosessoituja ruokia. Poissaolollaan loistivat mm. valkoinen sokeri, valkoinen vilja, kasviöljyt (paitsi oliiviöljy ja seesamiöljy sekä trooppiset öljyt kuten kookosöljy), tölkkiruoat, pastöroidut maitotuotteet, proteiinijauheet ja lisäaineet. Kannattaa ottaa huomioon, että ns. terveysruokakin voi olla pitkälti prosessoitua. Luonto ”on tarkoittanut” ruuat syötäviksi kokonaisena ja sellaisenaan, ei tiettyjä ainesosia irrotettuna toisistaan.

 

-Kaikissa ruokavalioissa oli mukana eläinkunnan tuotteita. Kalat ja äyriäiset olivat laajasti edustettuina, lisäksi kaikki kalan osat, ruotoineen, silmineen ja nahkoineen käytettiin. Useat kansat käyttivät ravinnossaan lintuja, myös mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Raa´at maitotuotteet ja eläinten luut kuluivat lähes jokaisen pöydän antimiin. Yleisiä käytössä olleita ruoka-aineita olivat myös hyönteiset ja vuohenmaito, raakana ja hapatettuna. Punainen liha oli useilla keskeinen osa ravintoa (mutta ei meille tuttu, prosessoitu ja hormoneita ja lääkkeitä täyteen pumpattu liha) , käytössä olivat myös sisäelimet ja lihan mukana aina paljon eläimen omaa rasvaa. Kolesterolin tärkeyttä korostettiin esimerkiksi sikiön ja imetysikäisen vauvan kunnollisessa kehittymisessä. Maitotuotteiden puuttuessa käytettiin luita kalsiumin saamiseen. Oleellisia eläinkunnantuotteissa olivat B12-vitamiini (tärkeä neurologiselle toiminnoille), vain eläinkunnan tuotteista saatavat rasvat sekä B6- vitamiini ja sinkki, jotka imeytyvät helposti eläinkunnan tuotteista. Kaikki perinteiset kulttuurit käyttivät hyväkseen myös eläinten luut, yleensä gelatiinirikkaan luuliemen muodossa.

 

-Runsaasti A- ja D-vitamiineja sisältäviä ruokia, joita olivat kalan eri osat, äyriäiset, merenelävät, ruohoa syöneet, ulkona laiduntaneet ja auringon valoa saaneet eläimet, eläinrasva, voi ja kerma sekä hyönteiset. A- ja D-vitamiineja tarvitaan muun muassa mineraalien kunnolliseen imeytymiseen. Hyviä ruokia näiden tarpeiden tyydyttämiseen ovat mm. kalanmaksaöljy, maksaruuat ja munan keltuainen ja voi, etenkin raskaana olevat naiset tarvitsevat paljon voita. Esimerkiksi kasvisten kanssa kannattaa syödä voita ja keittoihin lisätä aitoa kermaa.

 

-Kaikki kulttuurit kypsensivät osan tai kaiken ruoastaan. Raakana nautittiin pääasiassa eläinkunnan tuotteita, kuten maitoa, voita ja juustoa sekä kalaa jossain muodossa. Esimerkiksi raakamaidosta saadaan paljon immuunisysteemiämme tukevia komponentteja.

 

-Paljon entsyymejä ja hyviä bakteereja sisältävää ruokaa. Ruuansulatusta tukevia entsyymejä saadaan raaoista ruoista, raa´asta hunajasta, raaoista maitotuotteista, raa´asta kalasta ja trooppisista hedelmistä. Suosiossa olivat hapatetut ruoat, kuten hapatettu liha, hapatetut maitotuotteet, kuten jukurtti ja hapatetut hedelmät. Näistä saadaan apua ruuansulatukseen ja lisäksi hyviä bakteereja vastustuskyvyn ylläpitoon. Perinteiset ruokavaliot sisälsivät siis osittain kypsennettyä, osittain raakaa ja osittain ”superraakaruokaa” eli hapatettua raakaruokaa.

 

-Jyvät, linssit, pähkinät ja siemenet. Siemenet, pähkinät ja jyvät olivat huolellisesti valmistettuja, yleensä liotettuja ja idätettyjä, jolloin ne ovat paremmin elimistön sulatettavissa ja niiden ravinteet ovat ihmiskropan paremmin hyödynnettävissä.

 

-Kaikki perinteiset ruokavaliot sisälsivät jonkin verran suolaa, puhdistamatonta meri- tai vuorisuolaa.

 

-Tulevien sukupolvien terveyteen satsattiin tarjoamalla erityisen ravinteikasta, eläinperäisiä tuotteita sisältävää ruokaa raskautta suunnitteleville vanhemmille, raskaana oleville naisille ja kasvaville lapsille. Lapsille opetettiin varhain terveellisen ruuan periaatteet. Lastenteossa käytettiin sopivaa tauotusta, seuraava lapsi tehtiin vasta kun edellinen oli 2-vuotias, jolloin äidin keho ja ravintotasapaino oli ehtinyt palautua. Näin jokaiselle lapselle pystyttiin tarjoamaan runsaasti kasvuaineita riittävään kehitykseen sikiövaiheessa.

Haluan vielä lopuksi korostaa, että en ole sitä mieltä, että tämä olisi nyt jokin jokaisen autuaaksi tekevä ruokavalio, vaan yksi mahdollinen tapa ravita itseään. Kuten aina, tähdennän nytkin, että parhaiten itselleen soveltuvan ruokavalion oppii kokeilemalla. Itse huomasin kroppani solujen lähes hykertelevän onnesta ja kiitollisuudesta tuotuani laadukkaat eläinkunnantuotteet ruokavaliooni 11 lihattoman vuoden jälkeen. Näillä kujeilla mennään nyt, kuka tietää millä ensi vuonna.

 

Mutta kertokaa ihmeessä omia kokemuksianne ja mitä ajatuksia nämä suositukset teissä herättivät, olen kovin kiinnostunut. :)

 

♥ Virpi

pst, jos perinteiset ruokavaliot kiinnostavat, lukaise Weston Pricen kirja Nutrition and physical degeneration!

(kuvat: www.flickr.com/photos/elisabelleb)