Pisteliäs kuningatar
Retkeilimme sunnuntaina kaupungin rajojen tuolle puolen, syvälle Sipoon vehreyteen nokkosmetsälle. Kun raittiin ulkoilman ja rauhoittavan luontoyhteyden lisäksi saa napsittua mukaansa luonnon parhaimpia antimia, ei kesäpäivältä juuri enempää voi vaatia. Metsästä ei olisi millään malttanut lähteä pois, ja palasimmekin itseasiassa jo kerran autolta takaisin pöpelikköön poimimaan ”vielä pikkuisen lisää.” Muutama nokkosen ja hyttysen purema siellä täällä kroppaa olivat pieni hinta parista kassillisesta luontomme ravinteikkainta kasvia, villivihannesten ehdotonta kuningatarta, Urtica Dioicaa.
Nokkosen lukuisista terveysvaikutuksista voi mainita ainakin sen, että kasvi putsaa verta ja kroppaa ja poistaa nesteitä lisäämällä virtsaneritystä. Suolistovaivoihin ja kohonneeseen verenpaineeseen sitä kannattaa myös kokeilla. Kasvi sisältää paaaaljon C-vitamiinia, rautaa ja kalsiumia. Ylipäätään nokkosta voi suositella kaikille yhden ikävuoden ylittäneille joko säännölliseen tai kuuriluontoiseen käyttöön.
Nokkosten keruuaika alkaa jo varhaisesta alkukeväästä, mutta näin alkukesästä lehtien maku on vielä mainio. Koska tässä vaiheessa kesää nokkoset ovat kuitenkin jo reilun mittaisia, napsimme mukaamme vain kasvien latvat, eli muutaman ylimmän lehtiparin. Kasvista voi kyllä hyödyntää lehtien lisäksi varren ja juuret. Superravinteikkaita nokkosen juuria kannattaa kerätä aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä.
Keruuhommissa kannattaa olla skarppina, sillä nokkosia ei tule poimia käymälöiden tai maatilojen tuntumasta. Typpipitoisesta maaperästä puskee nimittäin vahvasti nitraattipitoisia kasveja. Jos kasvupaikka vaikuttaa epäilyttävän rehevältä, ja haluat minimoida nitraattikuormituksen, kerää kasvit muutaman päivän aurinkoisen jakson jälkeen. Tällöin nokkonen on kuluttanut itsestään enimmät nitraatit pois.
Meidän apajamme ei näyttänyt sijaitsevan minkään ilmeisen lannoitemaan tuntumassa, mutta kasvusto oli kyllä rehevää. Onneksi takana oli useampi hellepäivä, joten ehkä emme saa nokkosistamme nitraattiövereitä.
Nokkonen kannattaa käyttää tuoreeltaan heittämällä lehdet huuhtelun jälkeen sellaisenaan keittojen, smoothieiden tai soseiden sekaan. Silpoutuessa nokkosen poltinkarvat menettävät pisteliäisyytensä. Voit myös nopeasti kiehauttaa eli ryöpätä nokkosen, jolloin sen nitraattipitoisuudet, mutta valitettavasti myös ravintoarvot pienenevät. Nopea, parin minuutin kylpy kiehuvassa vedessä riittää, ja samalla pisteliäisyys häviää.
Me käytimme puolet nokkossaaliistamme tuoreeltaan ja puolet levitimme ilmavasti sanomalehdillä päällystetyn pöydän päälle kuivumaan. Kuivattua nokkosta on mukava sitten syssymmällä murennella teeveteen tai erilaisten ruokien sekaan.
Illalla kruunasin kesäpäivän tällä ihanalla ja nopeasti hurautettavalla kylmäkeitolla:
Nokkosgazpacho
muutama kourallinen nokkosen latvoja
5 isoa tomaattia
3 reilun kokoista valkosipulin kynttä
muutama kevät sipuli
loraus oliiviöljyä
liraus Tamari-soijaa
1 rkl hunajaa
vettä
Huuhtele nokkoset huolellisesti ja puristele kuiviksi. Sekoita kaikki ainekset monitoimikoneessa tai blenderissä. Lisää vettä, kunnes saat keitolle haluamasi paksuuden. Nautiskele kylmänä.
♥ Virpi