Syreenin kasvot ja mieli

Jos minun pitäisi tiivistää koko ruokafilosofiani yhteen lauseeseen, saattaisi se hyvinkin olla seuraavanlainen:

The subtle energy of your food becomes your mind.  

Kyseinen suuri viisaus on kirjoitettu tuhansia vuosia vuosia vanhoihin hindujen pyhiin teksteihin, upanishadeihin, ja se on mielestäni enemmän totta kuin mikään ruokaan liittyvä mitä olen lukenut tai kuullut.

Ruokailun ytimeen mentäessä kyse on vain ja ainoastaan energiasta, liikkuvasta energiasta, eri nopeuksilla värähtelevästä energiasta, muotoaan muuttavasta energiasta. Ruokamme todella tulee meiksi, joka tasolla. Ja tämä on puhdasta fysiikkaa, ei sen ihmeellisempää taikuutta.

Ruuan energian vaikutus ihmisen energioihin on tiedetty koko ihmishistorian ajan ympäri maailmaa. Useissa kulttuureissa esimerkiksi on syötetty sairaille kanakeittoa, muun muassa siksi, että kanan nopea, pyrähtelevä energia siirtyisi voimattomaan toipilaaseen. Erään espanjalaisen sanonnan mukaan varoitellaan, kuinka ihminen voi pian saada sen ruuan kasvot mitä hän syö turhan paljon. Meille tuttu sanonta taas tiivistää saman asian ytimen näin: olet mitä syöt.

Itselleni vaikuttavin kiteytys on kuitenkin tuo alussa mainitsemani lausahdus, jonka mukaan ruokamme hienovaraisesta energiasta muodostuu mielemme. Siinä noustaan ikään kuin askel korkemmalle tasolle ja ymmärretään, että kyse ei ole suinkaan vain ruuan vaikutuksesta fyysiseen kehoomme, vaan siitä, kuinka ruoka vaikuttaa ajatuksiimme, mieleemme, henkiseen energiakenttäämme. Ruuan energia voi todella vaikuttaa mieleen supistavasti, laajentavasti, tuoden raskautta, nopeutta tai keveyttä tai mitä vain ominaisuuksia ruokamme voikaan sisältää. Niin kiehtovaa ja niin loogista. Eikö?

Katsokaamme siis kokonaiskuvaa, katsokaamme suuria linjoja, nähkäämme mitä todella syömme. Se ei ole kaloreita, hiilareita, ravintoaineita, vaan tiettyyn muotoon pakattua energiaa ja aistinautintoja sekä tunteita. Kun pysähdymme edes pieneksi hetkeksi miettimään ruokamme luonnetta, tiedämme varmasti onko se sellaista, mihin haluamme samaistua.

Tästä pääsenkin kätevästi loikkaamaan omiin tämän hetkisiin samaistumiskohteisiini, kukkiin. Ja tarkemmin ottaen syreeneihin, joita näet kuvissa.

Pari viikkoa olen luomutuneena katsellut ja nuuhkinut noita hurmaavia, vahvoja ja samalla niin herkkiä kukkaröykkiöitä, ja vasta nyt, kun osa niistä alkaa jo hiljalleen päättää päiviään, ymmärsin tarttua tilaisuuteen ja käydä noukkimassa itselleni noita syötäviksikin kelpaavia syreeninkukkia visuaalisen ilottelun lisäksi myös sisäiseen käyttöön. En nimittäin juuri nyt keksi parempaa samaistumiskohdetta.

Kukkia liottamalla saa kesäisiä voimia sisältävää kukkaisvettä. Ensisijaisesta nautin sitä tosin siksi, että se näyttää, maistuu ja tuoksuu niin suloiselta. Muutama jääpala kukkien sekaan vesikannuun ja huumaava booli on valmis. Outi Rinteen blogista löytyy muuten myös ohje syreenimousseen. Käykää kurkkaamassa!

Jos kiinnostus syreenien energioihin heräsi, niin vielä ehditte, nipin napin, nipsiä ja napsia huumaavan tuoksuisia syreeninkukkia mukaanne reppuihinne ja kesämekkojenne taskuihin. Muistathan huuhdella kukat ennen käyttöä, välttää poimimasta kovasti saastuneita yksilöitä teiden varsilta ja kysyä tarvittaessa poimintaan maanomistajan lupa.

Kukkaisvesi

Noin 1 dl kukkia

Noin litra vettä

Huuhtele kukat hyvin ja nypi tarvittaessa terälehdet irralleen. Lisää kukat/terälehdet kannuun tai pulloon ja lisää päälle vettä. Anna veden maustua tunteroisen. Siivilöi kukat pois ja nauti juoma sellaisenaan tai jääpalojen kanssa.

Ja jos lähitienoon syreenipensaat näyttävät jo parhaat päivänsä nähneiltä, niin onneksi luonnostamme löytyy iso liuta myös muita syötäviä kukkia, joita hyödyntää, kuten ruusu, puna-apila, orvokki, kehäkukka, köynnös- ja pensaskrassi, ruiskaunokki, kääpiösamettkukka, laventeli ja basilika. Niitä vain testailemaan ja kukkien enegioita latailemaan.

Kaunista alkanutta viikkoa kauniit!

♥ Virpi