uusi alku

uusi vuosi piti alkaa oikein kunnon syöttökuurilla, jolla saisin useita kiloja lisää painoa. No eihän se tietenkään niin mennyt. Mulle iski joku järjetön lukko ja pelko siitä miten asiat muuttuu jos ne muuttuu. Muuttuuko ne parempaan vai huonompaan ja silti tiedän, ettei näinkään voi jatkua. Miten voi pari leivän kannikkaa aiheuttaakin näin paljon pään vaivaa. Pitäskö ne syödä aamulla, päivällä, illalla vai onkohan sillä mitään väliä kuhan tulevat syödyksi. Stressaa jotenkin se ristiriitaisuus omissa aivoissa  ku jokainen lehti tursuu erlaisia laihdutus ohjeita ja dieettejä. Mieti siinä sitten omaa ”lihotusprojektia”. Kaikkialla toitotetaan kuinka epäterveellistä ja luonnotonta on aikuisen ihmisen nauttia maitotuotteita. Minkäs teen kun mä rakastan jugurttia. Vaikka kuka sanois mitä niin maidosta en luovu. Katsoin jälleen yhtä laihdutusohjelmaa ja huomasin harmikseni, että ravintoasiantuntijana oli ihminen, jolla on ollut itselläänkin kyseenalaisen ongelmallinen suhde ruokaan ja syömiseen. Rupesinkin miettimään miten tosissaan sitäuskaltaa suhtautua erilaisten ravintoasiantuntijoiden tai personal trainereiden ohjeisiin. Kuntosalilla oli laihdutusryhmä ja kuuntelin kauhulla niitä ohjeita mitä tyypit oli saaneet. Esimerkiksi maidossa oli liikaa hiilareita ja appelsiinissa liikaa sokeria. Mä haluisin vaan syödä kuin lapsena. Ruoka valittiin sen maun eikä terveysvaikutusten tai kalorimäärien mukaan. Nyt lupaan ottaa rennomman asenteen ruokaa kohtaan. Käytän vähän enemmän tunnetta kuin järkeä tehdessäni ruokaostoksia. Niin ja lupaan syödä ensi viikolla jotain mitä lapsena himoitsin. Ehkäpä se on minttupuffetti tai joku herkku vanukas…