Sain taas kerran muistutuksen miksi mä ehkä alun perin sairastuin tähän pirun kavalaan tautiin. Makasin kaksi päivää sikiö asennossa vatsa täysin tukossa. Ai, että on ollut julma mielikuvitus sillä, joka tän hiton chronin taudin on keksinyt. Kaiken lisäksi iski vielä migreeni ja puol kroppaa meni tunnottomaksi. Vähällä oli, etten lyönyt hanskoja tiskiin ja antanut periksi vanhoille tavoilleni. Jäärä kun oon niin päätin taistella kahta kauheemmmin. Ei mun olo ainakaan kovin paljon tästä voisi paskemmaksi muuttua. Ja koittihan se sitten se ihana päivä kun aamupalan sai syödä lähes tyhjään vatsaan. Ehkä tää viikko olisi helpompaa. Kävin ostamassa vastaisuuden varalle kaupasta luumuja ja kaurarouhetta jos se vaikka tasapainottaisi ton vatsan tilaa. No eiköhän toi riitä noinkin mielenkiintosesta aiheesta.  Mä päätin, että vaikeina aikoina suhtaudun ruokaan lääkkeenä. Jos rasvan lisääminen tuntuu hankalalta niin ajattelen, että se on kuin ihmepilleri mun iholle, hiuksille ja kynsille. Mikä ihme siinä on, että kaikesta tekemisestä on aina saatava joku hyöty. Olipa kyse liikunnasta, ruokavaliosta tai ihan vaikka nukkumisesta. Vasta nyt myönnetään, että ihminen tarvitsee melko paljon unta. On jotenkin hyväksyttävämpää nukkua vaikka päivätorkut kun siitä on jotain hyötyä. Jaksaa sitten sen jälkeen entistä tehokkaammin taas painaa. Munkin yksi suuri motivaationi parantua on se, että sitten jaksan paremmin kun tuollaset turhat ajatukset ruuan kaloreista ei vie mun rajallista ajatusenergiaa. 

Huomasin muuten kaupassa, että kukka- ja parsakaali on saavunut suuren suosion uuden vuoden laihduttajien joukossa. Lähikaupan pakasteallas paistaa entistä useammin paljaana kun meinaan ostaa noita potun korvikkeita. Mun ehdoton suosikki terveysrintamalla on nenäkannu. Erityisesti näin pakkasen kuivattaessa röörejä mä en luopuisi siitä kamustani mistään hinnasta. No joo ehkä mä vähän liiottelin.  Mutta kaiken kaikkiaan mä oon korvia myöten täynnä tätä talvea ja pakkasta. Tulis jo kevät. Ai niin, söin tänään banaanipuffetin. Ei se olut niin hyvä kuin olin muistellut eli se siitä herkusta. Ehkä tätä intoa ja fiilistä myös söi se tosi asia, että ulkona paukkuu tollanen pakkanen. Ei ihan jäätelösää. 

t