Jeju
Viikko sitten vierailin Korean paratiisisaarella, Jejulla. Äärettömän kaunis saari uhmakkailla kallioilla, vehreällä luonnolla, appelsiiniviljelyksillä, vesiputouksilla, värikkäällä historialla, hiekkarannoilla ja puolella miljoonalla asukkaalla varustettuna. Kaksi kokonaista päivää oli aivan liian vähän. Jos lähtisin Jejulle uudelleen, vuokraisin pyörän, pyöräilisin saaren ympäri ja yöpyisin hurmaavissa pikkukylissä. Nyt yövyimme Jeju Cityssä ja teimme päiväretkiä ympäri saarta. Yritimme vuokrata autoa, mutta kaikki autot oli jo varattu tai niitä ei meille vuokrattu kansainvälisen ajokortin puutteen takia. Onneksi Jejulla kulkee bussit kätevästi saaren joka kolkkaan ja pyöräilyä pääsin toteuttamaan kolmen tunnin pätkissä. Kuuluisa Halla-vuori jäi valloittamatta, mutta kahteen päivään mahtui silti todella paljon upeaa nähtävää.
Kiivettiin (eli noustiin rappusia pitkin) Seoungsan Ilchulbong Sunrise Peakin päälle. Se on merenalaisen tulivuorenpurkauksen synnyttämä ”vuori”, joka on keskeltä kupera. Kuulemma erityisen upea paikka katsella asuringonnousua, mutta upea oli ihan päivänvalossakin.
Sunrise Peakin vieressä sijaitsee U-do -saari, johon pääsee kätevästi lautalla. Meidän oli tarkoitus mennä ensin saarelle ja sitten vasta Sunrise Peakille, mutta paksun sumun takia lautat eivät kulkeneet aamulla. En tiedä oliko muutaman viikon takaisella onnettomuudella tekemistä asian kanssa, mutta meiltä myös kerättiin nimet ja puhelinnumerot ennen lauttaan astumista, ja poliisit olivat valvomassa lautan lastausta.
Saarelle päästyämme napattiin heti fillarit vuokraamosta ja lähdettiin polkemaan saarta ympäri. Viidentoista kilometrin matka saaren ympäri taittui nopeasti, vaikka välillä pysähdyttiinkin ihailemaan maisemia.
Ympäri saarta oli upeita hiekkarantoja. Teki mieli heittää vaatteet pois ja sukeltaa mereen.
Aurinko jaksoi paistaa koko päivän, ja oman typeryyden takia saatiinkin myöhemmin kärsiä siitä. Oltiin koko päivän auringossa, mutta kenellekään ei tullut mieleen, että aurinkorasva olisi ehkä ollut ihan hyvä juttu. Syytän tästä miellyttävää tuulta, jonka ansiosta auringon polttavaa kuumuutta iholla ei tuntenut. Palattiin saarelta katkarapuina ja rasvattiin hulluna ihoa koko ilta. Yöllä heräilin siihen kun nahkaan sattui käsivarsien osuessa lakanoihin. Seuraavana päivänä oltiin kaikki ihan pökkyrässä luultavasti päähineettömän aurinkopäivän takia. Saatiin ainakin hyvä opetus siitä, että ihan oikeasti päähineet ja aurinkorasvat eivät ole ihan turhia, vaikka naureskellaankin, kuinka aurinkorasvaa saa vain suojakertoimella 50, ja korealaiset kulkevat kuumuudessa pitkähihaiset ja pitkät housut päällä hattuihin piiloutuneena. Iho kesii edelleen ja käsivarsissa on seksikkäät T-paitarajat.
Seuraavana päivänä meidän onneksi oli pilvistä. Suunnattiiin bussilla Jejun eteläosaan Seogwipon kaupunkiin. Siellä meitä houkuttivat vesiputoukset ja kauempana lännessä kauniit rantakalliot.
Kuuluisia Jejun appelsiineja.
Ensimmäistä vesiputousta ei meinattu löytää millään, ja luovutettiin sen suhteen. Käytiin siis katsomassa vain harvinaista suoraan mereen putoavaa vesiputousta, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista.
Seuraava etappi oli Sanbangsan -vuori. Sen huipulle kiipeämiseen olisi ilmeisesti vaadittu kunnon varusteita, joten tyydyttiin ihailemaan sitä sen juurelta.
Osuttiin sattumalta pienelle pyörävuokraamolle ja tietysti käytettiin taas tilaisuus hyväksi, vuokrattiin pyörät ja hypättiin pinkkien kaunottarien selkään. Fillaroitiin jälleen reilu kymppikilsan lenkki kaunista rantaa pitkin kaaliviljelmysten ja pienen rantakylän läpi. Pyöräilyyn oli vaikea keskittyä, kun vasemmalla kuohusi kaunis meri, ympärillä levittäytyivät pellot ja oikealla kohosivat vuoret. Tämä oli ehdottomasti upein pyörälenkki, mitä oon ikinä polkenut (Luhtikylä hyvänä kakkosena). Taidettiin olla pinkkien pyöriemme kanssa huvittava näky paikallisille, sen verran katseita ja hymyjä saatiin. Tosin ihmetytti, että vaikka poljettiin hyviä selkeästi pyörille merkattuja pyöräteitä pitkin, oltiin reitillä ainoat pyöräilijät.
Teki hyvää päästä pois miljoonakaupungin vilinästä hengittämään raikasta ilmaa. Vaikka hieman kärsittiinkin palamisesta ja hostellikavereiden yöllisestä ääntelystä, oli reissu aivan mieletön. Tunnin lento Soulista näin erilaiseen paikkaan kannattaa käyttää hyväksi.