Viiden päivän opit
Näin viiden päivän jälkeen verho Korean kulttuuriin on jo hieman raollaan. Korealaisilla on ihan omat tapansa tehdä asioita, mitä on hauska turistina kummastella. Ensimmäinen fakta on, että suurin osa korealaisista asiakaspalvelijoista ei osaa sanaakaan englantia. Tai en tiedä osaavatko, mutta ainakaan eivät puhu. Elekieli toimii hyvin ja sillä pääsee pitkälle, mutta kielimuuri alkoi ensimmäisen kerran ärsyttää, kun yritin saada korealaista puhelinliittymää. Kolmessa liikkeessä jaksoin käydä yrittämässä, mutta sitten loppui kärsivällisyys. Samoin ravintoloissa saattaa olla englanninkieliset listat, ja kahviloissa varsinkin lukee tuotteet seinällä myös englanniksi, mutta välillä ei silti meinaa päästä yhteisymmärrykseen siitä, että mitä tässä nyt tilataan. Mutta eihän multakaan suju korea, joten ei voi muuta kuin jatkaa käsillä huitomista.
Toinen asia, joka jo ensimmäisen päivän aikana tuli vastaan on, että mustikkaa käytetään monissa tuotteissa. Alla onkin kuva mustikkapitsasta, ja kahviloissa on aina tarjolla jotain mustikkaista. Sehän mulle sopii. Niihin tuotteisiin on hyvä turvautua.
Tässä on pullo sojua.
Luulen, että tän juoman takia korealaiset kuluttaa maailman eniten viinaa. Maistuu ihan vodkalta, mutta on noin 20 prosenttista. Juoma tuli tutuksi eilen orientaatiopäivän iltabailuissa, joissa opeteltiin myös korealaisia juomatapoja- ja pelejä (ei hätää isi, olin ihan nätisti). Mulle tulisi ensimmäiseksi mieleen sekottaa sojua ehkäpä mehuun tai muuhun vastaavaan, mutta korealaisetpa miksaa sen kaljan kanssa. Eli eilisillan nesteytyksenä toimi soju-shotit ja soju-kalja. Naminam. Toisilta vaihtareilta tosin tuli palautetta mun huonosta viinanjuonnista (en kuulemma lunastanut niiden odotuksia suomalaisesta viinanjuonnista), mut mitä mä sille voin, mun lempparijuoma on maito (mitä ei muuten kannata juoda täällä; kaks kertaa oon kokeillut, ja näistä kokeiluista on seurannut enemmän kuin yks vessareissu).
Numeroa neljä vältetään numeroinnissa, joten vaikka mä asun asuntolan neljännessä kerroksessa, on tää kerros ”F”. Neljä ilmeisesti on jotenkin yhteydessä kuolemaan, joten sellaista kerrosta ei esim sairaaloissa ole ollenkaan. Tällainen tapa taitaa olla aika yleistä täällä päin Aasiaa.
Tavaroita ojennettaessa on kohteliasta tukea ojentavaa kättä toisella kädellä. Samalla saatetaan kumartaa pikaisesti. Tästä onneksi kuulin jo etukäteen, joten hassu tue-kättä-ja-kumarra -leikki kassalla asioidessa sujuu melkein automaattisesti.
Ällöttävin tapa, jota en tosin noudata, on vessapaperin heittäminen pöntön sijasta roskikseen. Siis hyi. Alkuun ihmettelin, miksi vessoissa haisee niin pahalta, mutta tästähän se selitys löytyy! Eli kun matkustat Koreaan, älä heitä vessapaperia pönttöön. Korealaiset pliis, rakentakaa paremmat putket. Tää olis länsimaalaisen hygieniafriikin pyyntö. Ehkä tähänkin pitäis suhtautua ”maassa maan tavalla”-mentaliteetilla?
Viis päivää Koreassa on opettanut mulle tän. Ja tietysti paljon muuta.
다녀오겠어요!