Hetkiä

Harmittaa, etten enää kiinnitä huomiota yksityiskohtiin. Kuukaudessa elämästä täällä on tullut jotenkin niin normaalia, ettei pieniä asioita muista enää hämmästellä. Hyvä juttu sinänsä, olen ilmeisesti sujahtanut tähän kulttuuriin aika hyvin, mutta huono juttu siinä mielessä, ettei tajua kuinka erilaista täällä onkaan. Alkuun kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Ruokakaupassa käynti tuntui tutkimusmatkalta, ja kieli kuulosti korvaan oudolta. Puhumattakaan ihmisistä, miten alkuun tuntui oudolta olla ainoa länsimaalainen kadulla kävellessä tai ruuhkametrossa. Nyt en edes muista olevani jotenkin ”erilainen”, vaikkakin korealaiset mummot ja papat muistuttavat siitä tuijotuksellaan. Alkuun oli myös vaikea erottaa ihmisiä toisistaan, mutta nyt on oppinut löytämään erot ihmisten piirteissä. Vielä kun oppisi muistamaan nimet. Hävettää, kun en muista nimiä. Eihän sitä enää monen tapaamiskerran jälkeen voi kysyä.

Koska monista asioista on tullut itsestäänselvyyksiä, yritin tänään pysähtyä keskittymään yksityiskohtiin. Menestyin siinä todella huonosti. Alla on kuitenkin muutama kuva, jotka on otettu tämän päivän aikana. Yksityiskohtien muistaminen taisi unohtua jo puolen tunnin jälkeen ovesta ulos astuttuani.

Minä ja murto-osa kämppiksen sormea koulumatkalla. Osan koulumatkaa kuljemme pienen puron vartta pirkin. Siitä ihan oma juttunsa sitten kun ruoho on vihreää. Tänään oli älyttömän kuuma päivä, ja voin kertoa, että nahkakengät oli täysin väärä valinta. 

Uusi lempparijuoma Yogurt Yoppuccino. 

Kavereita. Käytiin ihmettelemässä Seoul Fashion Weekin antia. Tosin ihan vain rakennuksen ulkopuolelta. Kauniita ja tyylikkäitä ihmisiä joka puolella, tuli hiukka ruma olo kaikkien niiden kiiltokuvien keskellä.

Päivän päätteeksi vähän hassuteltiin. Koreassa susta tulee virheetön (ai etkö usko, kato vaikka meidän ihoa)!

Nyt päivästä uupuneena nukkumaan. Hyvää yötä!