Kahden viikon traveller

”But you are not real travellers, right?” 

No eihän me oltu, ei. Mutta kai sitä Vietnamiin saa matkustaa ihan muuten vaan puoleksitoista viikoksi, yöpyä neljän tähden resorteissa, syödä katuruuan sijaan miellyttävissä ravintoloissa, kulkea taksilla ja juoda drinkkejä altaan reunalla? Näin me tehtiin, ja oli muutes aika ihanaa. Off-season -hinnat ja Vietnamin yleinen hintataso mahdollisti aikamoisen leveästi elämisen, ja kerrankin kun siihen oli mahdollisuus, me Irinan kanssa otettiin siitä kaikki irti. Tää reissu sinetöi myös mun neljän kuukauden vaihdon, eikä parempaa lopetusta olisi voinut olla. 

Ho Chi Minh City, Muine, Danang, Hoi An, Hanoi ja Halong Bay. Näissä paikoissa käytiin, Muinessa bussilla (200km matkaan meni about 7h) ja muuten lentäen. Koska kaikkea ei reissusta voi ihan hetkessä kertoa, päädyin listaamaan asioita, jotka Veitnamissa eniten yllätti. 

– Pienten vietnamilaisten miesten halu raahata mun 75 litran, 25 kilon rinkkaa paikasta toiseen. Mullakin oli välillä sen kanssa vaikeuksia, ja kun näillä miehillä oli vain puolet mun massasta, välillä ihan säälitti, kun bussimies tai risteilyopas halusi väkisin hoitaa kantamisen mun puolesta. 

– Kaduilla liehuvat punaiset sirppi ja kirves -liput ja autoteiden varsia koristavat valtavat kadunvarsikyltit iskulauseineen. Onko näitä kommari-maita vieläkin olemassa? Myöskään Ho Chi Minhin (se kansallissankari) kuvaan ei voinut olla törmäämättä.

– Siis oikeesti, eurolla tuoreista hedelmistä puristettua mehua? Ja sitä sai joka ravintolasta. Mä käytännössä elin vesimeloonimehulla, ja Irinalta pyydettiin anteeks, kun passionhedelmämehu olikin tiivisteestä tehtyä ja kysyttiin, jos sen haluaa vaihtaa hedelmistä puristettuun. Nää mehut oli erityisen ihanaa.

– Kuumuus. Lakkaamaton hiki ja öidenkin läpi jatkuva tasainen kuumuus. Hyvä nesteytys oli muistettava, mutta senkään kanssa päivällä ei jaksanut tehdä juuri mitään. Paitsi ehkä lillua meressä (merivesi 30 astetta!!) ja juoda sitä vesimeloonimehua. Kuumuuteen liittyen aurinkorasva oli melkein elintärkeää, sen kanssakin paikat meinasi palaa. Siitä muistutuksena mielettömät rusketusrajat pakaroissa.

– Kaupungistuminen ei selvästikään ole vielä yltänyt Vietnamiin. Asutusta oli tasaisesti joka paikassa, eivätkä suurimmatkaan kaupungit yllä läheskään Aasian kaupunkien mittakaavaan. Mutta jengiä kyllä riittää. Kaupunkikulttuuri oli jotenkin erityisen erilaista kuin odotin. 

– Ruoka oli älyttömän hyvää! Miellyttävän vähämausteista korealaisen ruuan jälkeen. Kadulta tai ravintolasta, kertaakaan en pettynyt, pikemminkin yllätyin positiivisesti.
 

Tämä keskustelu käytiin useaan otteeseen:

”Where are you from?”
”Finland.”
”Oh, England!”
”No, Finland!”
”Where in England?”
”FINLAND!!!”
”…”

Jatkuvien sekaannusten välttämiseksi opeteltiin sanomaan paikallisittain Phần Lan.

Hikisten Hanoi -öiden jälkeen lento kohti Sigaporea!

Singaporen kaduilla hiukka eri meininki. Ei tietoakaan katupölyistä, epämääräisistä hajuista tai skoottereita täyteen ahdetuista jalkakäytävistä, vaikka hikistä sielläkin oli. Taidettiin molemmat olla aika innoissamme maiseman vaihdoksesta. Vietnam oli mieletön kokemus, mutta me Suomi-tytöt taidetaan viihtyä paremmin tutussa ja turvallisessa länsimaisessa ympäristössä.

Kuuluisat Singapore Slingit Raffles Hotellissa! Kuin aikakoneeseen olisi hypännyt.

Viimeisenä päivänä vierailtiin kehutussa Singaporen eläintarhassa. Lento lähti vasta yhdeltätoista illalla, joten lähes koko päivä hurahti eksoottisten eläinten joukossa. 

Väsyneinä, mutta onnellisina lähdettiin mun vikalle, Irinan tokavikalle (se meni vielä kotiinsa Lontooseen) lentomatkalle. Voin kertoa, että hiukka turvotti 12 tunnin lennon jälkeen. Pieni paniikki iski, kun kotona en mahtunut vanhoihin vaatteisiin, mutta onneksi seuraavana päivänä se osoittautuikin lennolla kertyneeksi nesteeksi. Thank god, neljän ja puolen kuukauden lomadietti ei johtanutkaan järkyttävään paisumiseen.

Team Irina & Ina kiittää ja kuittaa. Tiimirepuissa ja -kengissä tottakai!