Mun ”kotona”
Yöllä kuuluu basson kumina, korealaiset huutelee kadulla. Aamun tullen saatan herätä radion soittoon. Taustalla jatkuva liikenteen melu. Jääkaappi pitää niin kovaa ääntä, että yöksi on pakko ottaa töpseli pois seinästä. Patja puolestaan on niin kova, että peppu melkein puutuu, jos sillä istuu liian pitkään. Mut tää on nyt mun koti. Paikka, johon illan tullen palataan.
Huom söpöin meikkipeili ikinä ja Mikki Hiiri -kynsilakka, jossa Mikin pään muotosia hileitä.
Ihan mun vieressä elää tsekkiläinen tyttö, seinän takana suomalainen ja ranskalainen. Me neljä jaetaan yhteinen kylpyhuone, jonka viemäri täyttyy kahdessa päivässä hiuksista. Ensimmäistä kertaa asun näin pienessä tilassa näin monen ihmisen kanssa, mutta elo tällä Koart Villen neljännessä kerroksessa on yllättävän ok. Alakerrassa on iso täysin varusteltu keittiö, jossa saa tehdä ruokaa. Se on jäänyt multa ainakin toistaiseksi käyttämättä, koska ulkona syöminen tuntuu niin paljon helpommalta vaihtoehdolta ja saattaa olla vähän halvempaakin. Jokaisessa huoneessa on omat jääkaapit ja kylppäreissä pesukoneet. Ovien lukot toimii Samsungin ovikoodijärjestelmillä, ja alaovella istuu vartija. Ainoastaan kotiintuloajat luo hieman hankaluutta, mutta sisäänpääsy keskiyön ja aamu viiden välillä on tähän asti aina järjestynyt. Innolla odotan sitä yötä, kun huomaankin jääneeni oven taakse, ja joudun viettämään yön pikkutunnit KFCssä.
Matkaa asuntolalta yliopistolle on noin puolen tunnin kävelymatka tai puolen tunnin metromatka, joka sisältää myös kävelyä. Tähän asti oon kulkenut metrolla, mutta koklasin eilen aamulla etäisyyttä kävellen, eikä matkaa tosiaan kertynyt juurikaan enempää kuin kotona Vaasassa. Joten luulen, että kävely vois olla mun juttu. Kivempi nähdä elämää maan päällä kuin tuijotella metrotunnelin pimeitä seiniä.
Asuntolalla ei kyllä turhan paljon kerkeä oleilemaan. Tekemistä riittää joka päivälle aamusta iltaan. Palaillaan niihin aktiviteetteihin myöhemmin, nyt Korean poliittisen ja taloudellisen kehityksen pariin!
Suihkukengät rivissä.