Noryangjin Fishmarket

Älytön halli täynnä mereneläviä. Hajuun tottui onneksi nopeasti, mutta pelkällä Kauppahallin kalatiskillä aisoineella tähän merenelävien kirjoon oli totuttelemista. Homma kalamarketilla toimi niin, että pöydistä ostettiin halutut merenelävät ja ne pystyi viemään kotiin tai yläkerran ravintoloihin valmistettavaksi. Meillä oli onneksi kaksi korealaista kaveria mukana, ilman heitä koko touhusta ei olisi tullut tinkimisineen ja neuvotteluineen mitään.

Pieni eläinaktivisti nosti meissä kaikissa eurooppalaisissa päätään, kun seurattiin rapujen, mustekalojen ja kalojen tuskaa täyteen ahdetuissa altaissa. Varsinkin mustekalat yrittivät luikerrella pakoon, ravut tyytyivät vain napsuttelemaan saksiaan. Mutta ehkä nää on vaan taas niitä juttuja, mitä ei pidä ajatella liikaa.

Me pysyteltiin vähän tutummissa merenelävissä, ja kauppakassiin päätyi kalaa (tunnistin vain lohen), jättikatkarapuja ja mustekalaa. Mentiin maistelemaan näitä herkkuja yläkerran ravintoloihin. Katkaravut grillattiin voissa, kalapalat syötiin raakana sellaisenaan ja mustekalat oli pätkitty paloiksi ja pyöritelty sesamöljyssä. Nyt olisi ollut mun mahdollisuus syödä sitä kuuluisaa ”elävää” mustekalaa, mutta ei, mä vaan en pystynyt siihen. Kaikki muut veteli sitä innoissaan, mutta mulla tuli eteen ehdoton stoppi. Mun raja ruokien suhteen menee näköjään elävissä, luikertelevissa asioissa. Ällötti katsoa, kuinka imukupit tarttuivat voimakkaasti lautaseen ja puikkoihin. En voinut kuvitellakaan miltä se olisi tuntunut suussa. Pisteet muille tytöille elävän mustekalan syömisestä!

Nää katkaravut oli enemmän mun juttu. Taustalla voi nähdä lähes tyhjän mustekalalautasen. 

Aikamoinen kokemus. Mutta luulen, että Noryangjin Fishmarketista ei tule mun vakituista lounaspaikkaa.