Mulla olisi älytön määrä juttuja, mistä haluaisin tänne kirjoittaa, kulttuurin pienistä yksityiskohdista mielettömiin reissuihin. Mutta tännehän on tosiaan tultu vaihto-opiskelemaan, enkä muutamaa sivuhuomautusta lukuunottamatta ole tainnut kertoa yliopistosta juuri mitään. Nyt on siis sen aika. 

Tällaisista porteista mä astun sisään lähes joka arkipäivä, paitsi perjantaisin, jolloin mulla ei ole ollenkaan luentoja. Main entrance toimii myös hyvänä tapaamispaikkana ennen illanviettoja tai muita aktiviteetteja, ja porteilla parveilee aina ihmisiä odottamassa ystäviään. 

Mulla on täällä neljä kurssia, paikallisilla yleensä neljä tai viisi. Valitsin kaksi vaihto-opiskelijoiden kurssia, Contemporary Korean Society and Culture ja Political and Economic Development in Korea. Yksi kurssi mun omasta pääaineesta, Strategic Management, ja Modern Social Psychology ihan vain mielenkiinnosta psykologiaan. Jokaisesta kurssista on viikossa yhteensä kaksi ja puoli tuntia luentoja, joiden lisäksi on ryhmätöitä, lukuläksyjä, pistokokeita, ykislötöitä ja tietysti tenttejä. Koskaan ei ole hetkeä, ettei olisi jotain kouluhommaa tehtävänä. Varsinkin näin lukukauden lopussa välillä tuntuu, että työmäärä lähes kaatuu niskaan. 

Jokainen kurssi on kuuden suomalaisen opintopisteen arvoinen. Tenttejä on lukukaudessa kaksi, midterm exam ja final exam. Joissain kursseissa tosin tentti saatetaan korvata isommalla palautettavalla projektilla. Esimerkiksi Contemporary Korean Society and Culture -kurssille mulla on nyt työn alla kolmentoista sivun tutkielma Korean kungfutselaisuudesta ja sen vaikutuksista perhe-elämään, mikä korvaa lopputentin. 

Kampusalue koostuu noin kymmenestä rakennuksesta, joihin pääaineet on jaettu. Mun kurssit on International Hallissa, Business Buildingissa ja Suseon Hallissa. Alueella on myös vanha kampus, ylipistolla on nimittäin todella pitkä historia. Sungkyunkwan on Korean ensimmäinen yliopisto ja se on käytännössä perustettu jo 372 eaa, mutta vasta 1304 siitä tuli Sungkyunkwan. Vanha päärakennus on itseasiassa myös tuhannen wonin (70 senttiä)  setelissä. Yliopisto on lähellä kärkisijoja Korean yliopistoiden paremmuusjärjestyksessä, ei tosin aivan parhaimmistoa. 

Alla olevassa kuvassa valmistuu Improvised Yaki Udon, nuudeli-ruoka, jonka saa tulisena tai teriyaki-kastikkeella. Lieskat keittiössä eivät ole harvinainen näky. Näillä naisilla on joka päivä kova duuni; pannut heiluu ja hiki valuu kun he valmistavat neljää annosta neljälla eri pannulla samaan aikaan. Kun ne neljä ovat valmiina, on vuorossa seuraavat neljä ja niin edelleen. Ruoka koulun ruokaloissa on yleensä hyvää. Vaihtoehtoja on runsaasti, isoimmassa ruokalassa noin kymmenen, kahdessa pienemmässä muutama. Annos maksaa yleensä kahdesta ja puolesta eurosta neljään euroon.

Olen vahingossa oppinut juomaan täällä kahvia. Tai kahvia ja kahvia, lattea se on. Ruokalan yhteydessä on pieni kahvila, josta on helppo aterian päätteeksi napata kahvi. Luksuslisänä kahvi valmistetaan kunnon pavuista kunnon kahvintekoprosessilla. Ei mitään automaattikahveja.

Jos kävelee kampusalueen päästä päähän, joutuu koko matkan kulkemaan mäessä. Kampus on siis mäen rinteellä, joka tietysti luo todella kauniin ymparistön, mutta tiistai- ja torstai-aamuisin ei naurata, kun joudun kiipeamaan korkeimmalla sijaitsevaan rakennukseen. Yllä olevassa kuvassa maisema rakennuksen pääovelta. Selkä on aina märkänä, naama kiiltää ja janottaa. Korealaiset luokkatoverini tosin saapuvat luokkaan aina virheettömänä. Pitkään tämä oli mulle mysteeri, miten he sen tekevät?! Mutta sitten mulle selvisi, että suurin osa tulee luennolle yliopiston bussilla, jonka päätepysakki on mäen huipulla. Alla olevassa kuvassa sadepaivan jono bussiin.

Korealaiset opiskelee paljon. Tai sanotaanko, etta he istuvat koulutöiden ääressa paljon. Opiskelun tehokkuudesta olen vieläkin hieman epäileväinen. Nukkuva korealainen kirjastossa ei ole todellakaan harvinainen näky. Ryhmätöita tehdessä ryhmäläiset lähettelevät työhön liittyviä viestejä pitkin yötä, ja tenttiviikolla nukuttuja tunteja ei ole juurikaan. Suomalaiseen kahdeksan-tuntia-yössä -rytmiin tottuneelle tulisi mieleen ehkä nukkua yölla vähän enemmän ja päivällä vähän vähemmän, eikö?

Tämä älytön opiskelurytmi alkaa ilmeisesti jo lapsena. Lapset tekevät todella pitkiä koulupäiviä, koulujen jälkeen menevät kerhoihin, joissa opiskellaan ja vielä illalla tekevät läksyjä. Heille ei siis jää käytännössa juurikaan vapaa-aikaa. Mun tekisi mieli välillä huomauttaa, etta ehkä opiskelu olisi paljon tehokkaampaa vähemmissä määrin, hyvin levatyn yön jälkeen, pirteällä ja virkistäytyneellä mielellä. Ja siihen tarvitaan todellakin sitä vapaa-aikaa. Mun kämppis käy välillä opettamassa varhaisteini-ikäisille pojille englantia sunnuntai-iltana kahdeksalta. Ovat kuulemma hyvin väsyneitä eivätkä opi mitään. Ei ihme.

Ja opiskelutyyli … Se onkin sitten toinen tarina. Välillä tuntuu, että opiskelu on pelkkää ulkoaopettelua ja soveltamiskyky uupuu täysin. Kuulostaa hyvin kriittiselta, mutta siltä se tuntuu. En haluaisi olla tuomitseva ja haluaisin ajatella, ettei mikään ole väärin, vaan vain erilaista, mutta koulutuksen tiimoilta olen tässä ajattelutavassa täysin epäonnistunut. Tentit on monivalintaa ja lauseiden aukkokohtien täyttämistä. Hyvin erilaista kuin omassa yliopistossa, jossa tarkeintä on ymmärtää iso kuva, ja oppia soveltamaan ja etsimään tietoa.

Mutta tällä maalla menee hyvin. Täällä on monta suurta firmaa, maan talous on kehittynyt miletöntä vauhtia 60-luvun alusta lahtien, jolloin Korea oli viela käytännössä kehitysmaa. Demokratisoituminen on vielä hieman kesken, mutta kovaa vauhtia sitäkin kohti ollan menossa. Joten ehkä tämäkin opiskelumalli toimii. Korealaiset ovat ainakin korkeasti koulutettuja, sillä käytännössa kaikki käy yliopiston. Mielenkiintoista seurata mihin Korea viela päätyy. Koko ajan tapahtuu valtavaa kehitystä ja ennusteet maan talouden kasvulle ovat korkeat. 

(Viimeisimmän kappaleen perusteella olen istunut liikaa Political and Economic Development -kurssilla)

Tänään koulussa opittiin, mitä perinteisissä korealaisissa häissä tapahtuu. Yllä upeat sulhanen ja morsian. Kursseilta Sungkyunkwan -yliopistossa on jäänyt todella paljon enemmän käteen, kuin miltään muulta yliopistossa käymältäni kurssilta. Korean kulttuuriin, politiikkaan ja talouteen on ollut mielenkiintoista tutustua muutenkin kuin itse kokemalla. Moni asia aukeaa aivan uudella tavalla, kun saa faktatietoa esimerkiksi eilen käydyistä vaaleista, polittisista seurauksista laivatapaturman jälkeen, shamanismista, historista (kannattaa googletella mitä Koreassa on tapahtunut 1900-luvulla, tätä maata on riepoteltu todella) ja kaikesta muusta, mitä ei kaduilla kulkemalla edes ymmärtäisi ihmetellä. On ollut myös opettavaista nähdä, miten sosiaalipsykologiaa opetetaan kollektivistisen Aasian näkökulmasta, ja kuinka business -kurssilla kaikkea liiketoimintaa verrataan USA:han. 

Maailmankuva avartuu.