Sääret on nyt paljastettu! Ensimmäistä kertaa uskalsin lähteä liikkeelle ilman farkkuja tai sukkahousuja. No okei, lämpöasteita tähän olisi ollut aikaisemminkin, ja kaverit ovat kulkeneet shortseissa jo pidemmän aikaa. Mutta tiedättekö sen fiiliksen, kun ensimmäistä kertaa astuu paljailla säärillä ulos? Tekee mieli, kovasti. Paksu karvapeite sheivataan huolellisesti. Vähän arveluttaa, onko siellä varmasti niin lämmin. Sitten tajuaa, miten valkoiset jalat ovat talven jäljiltä. Miettii, josko sittenkin laittaisi housut jalkaan. Mutta lopulta rohkaistuu: nyt on kesä, nyt lähdetään paljain säärin! Ja niin mä lähdin, ja miten vapauttavalta se tuntuikaan!

Hyvin tarkeni aamusta iltaan asti. Kuljin (metrolla) paljain säärin kotikulmilta aina Sinsaan asti. Matkan varrella pysähdyin Itaewoniin brunssille (välillä pitää saada länsimaista ruokaa) ja koukkasin Express Bus Terminalin kautta (vaivaa on nähtävä, jos tietää mitä haluaa).

Itaewonissa on kymmenittäin toinen toistaan hurmaavampia antiikkiliikkeitä. Sunnuntain takia ne olivat kuitenkin suljettu. Hyvä niin, ettei tarvitse kantaa peltipurkkeja tai puujakkaroita kotimatkalla lentokoneessa. Jos asuisin täällä pidempään, ei todellakaan olisi ongelmaa huonekalujen löytämisessä.

Paljaat sääret kestivät jopa illan rankkasateet, vaikka kenkäosasto siitä kärsikin kastuneita sukkia myöten.

Jälleen yksi onnistunut sunnuntai ja onnistunut viikko takana. Viikot alkavat käydä vähiin, joten yritän ottaa niistä kaiken irti. Lupaan kuitenkin pitää myös blogia menossa mukana!