Kate Atkinson oli vielä muutama vuosi sitten minulle aivan tuntematon kirjailija, mutta hänen ensimmäinen Jackson Brodie -sarjan kirjansa Ihan tavallisena päivänä (suomennettu vuonna 2011)oli sen verran iso tapaus niin lehdissä kuin netissäkin, että pitihän se lukea. Pidin kirjasta todella paljon, muistan sen olleen todella hyvin rakennettu ja aiheeltaan myös mielenkiintoinen. Poikkeuksellinen dekkari siinä mielessä, että se ei muodoltaan vastannut ollenkaan perinteistä dekkaria ja sen perinteisen dekkarin stereotypiat loistivat poissaolollaan. Sarjan toinen kirja, Kaikkein vähäpätöisin asia, taas oli niin pitkäveteinen ja mielenkiinnoton, tylsä kirja, että aloin jo epäillä muistiani. Oliko Ihan tavallisena päivänä kuitenkin tylsä kirja, mutta sekoitin sen johonkin toiseen kirjaan…? Kun näin tämän sarjan kolmannen osan Eikö vieläkään hyviä uutisia? kirjaston hyllyssä, mietin pitkään, annanko Atkinsonille vielä uuden mahdollisuuden. Lainasin kirjan, mutta vetkuttelin sen lukemisen kanssa todella pitkään. Uusin ja uusin kirjaa aina vain uudestaan ja kun uusintakerrat lopulta tulivat täyteen, oli kirja pakko ottaa työn alle. 

(Kuva lainattu Adlibriksen nettisivuilta, ehdin jo palauttaa kirjan kirjastoon)

Kannattiko? Kyllä todellakin kannatti! Tämä oli taas sitä Atkinsonia, johon Ihan tavallisena päivänä -kirjaa lukiessani ihastuin. Juoni kulki mukavasti alusta asti ja vaikka lukemisajankohta lööppiotsikoissakin olleen perhesurman jälkeisinä päivänä olikin ehkä hiukan liikaa vielä vauvahormoneissa vellovalle ihmiselle, kirja piti otteessaan. Vaikka lapsille tuntui tapahtuvan pahoja asioita niin kirjassa kuin tosielämässäkin, en ahdistuksesta huolimatta malttanut laskea kirjaa käsistäni ennen kuin olin lukenut sen käytännössä yhdeltä istumalta loppuun. Onneksi kirja muutti alun jälkeen hieman kurssiaan, eikä loppulukemisen aikana ahdistanut enää ollenkaan!

Kirjan päähenkilö on Joanna Mason, joka lapsuudessaan joutui keskelle perhesurmaa, kun veitsimies tappoi hänen äitinsä, sisarensa ja pikkuveljensä. Joanna ainoana pääsi karkuun. 30 vuotta myöhemmin murhaaja pääsee vapaaksi ja samalla Joanna pienen vauvansa kanssa katoaa. Tapausta selvittää Louise Monroe (jo aiemmista Jackson Brodie -kirjoista tuttu poliisi) ja omalla tahollaan soppaan sekaantuu myös tahtomattaan entinen poliisi ja yksityisetsivä Jackson Brodie. Juoneen liittyy niin junaonnettomuus, kadonneen Joannan koira, orvoksi jäänyt neuvokas teinityttö, kuin asioita salaileva aviomieskin ja Atkinson onnistuu kujettamaan tarinan sekavahkoa vyyhteä suht järjellisesti eteenpäin. Välillä lukija ihmettelee, että onko tälläkään seikailla mitään merkitystä loppuratkaisun kannalta, mutta on sillä. Kaikki liittyy kaikkeen, enkä oikeastaan kirjasta enempää voi sanoa spoilaamatta. Vaikka perusjuoni onkin suht arvattava, vetää Atkinson vielä viime metreillä hihastaan sellaisen kortin, joka sai ainakin tämän lukijan suun loksahtamaan auki. Jos pitää hyvin kaunokirjalliseen tapaan kirjoitetuista dekkareista, tähän Atkinsoniin kannattaa tarttua. Kirja toimii hyvin myös itsenäisenä kokonaisuutena, edellisiä osia ei välttämättä tarvitse tuntea.

Kate Atkinson: Eikö vieläkään hyviä uutisia? (When will there be good news?, 2008)

Schildts & Söderströms, 2013

Suomentaja: Kaisa Kattelus