Mitä on onnellisuus ja kuinka helposti sen voi menettää?

Mitä on onnellisuus ja kuinka helposti sen voi menettää?

Tänään kirjoitin runon nuorelle naiselle. Sain viestin hänen äidiltään.

Viesti alkoi sanoilla: ” En enää tiedä mitä sanoisin tai tekisin..”.

Tämä nuori nainen kenelle runoa pyydettiin oli vasta kahdeksantoista.

Sanotaan tätä juhlittavaa naista vaikka Minnaksi ( äiti ei halunnut oikeaa nimeä esille ).

Tammikuussa nainen oli ollut ulkona juhlimassa synttäreitään isolla porukalla.

Mökissä oli iloinen tunnelma ja vieraita oli tullut kaukaa juhlimaan tätä nuorta naista. Takassa paloi tuli ja pöydät notkuivat tarjottavista.

Naapurin parikymppinen mies oli tarjoutunut tekemään juhliin boolin ja boolikulho tyhjeni nopeaa vauhtia.

Minna sai lahjaksi lahjakortteja vaateliikkeisiin, rahaa, huonekasvin, hienon laukun ja kuohuviiniä.

Porukka innostui laulamaan Paula Koivuniemen hittiä Aikuinen nainen.

Juhlat oli juuri sellaiset kuin Minna oli aina mielessään kuvitellut.

Tässä välissä äiti kertoi minulle hieman lisää tyttärestään.

Minna oli perheen ainoa lapsi. Hänen isä oli kuollut Minnan ollessa viisi.

Äiti teki kahta työtä elättääkseen heidän. Minna oli lapsena iloinen, avoin ja menevä lapsi.

Jotkut voisivat kuvailla jopa liian vilkkaaksi ja uteliaaksi, äiti naurahti.

Koulussa Minna rakasti uuden oppimista ja hänellä oli paljon ystäviä.

Minna rakasti piirtämistä ja haaveili hakevansa opiskelemaan kuvataidetta korkeakouluun.

Ystävät olivat Minnalle jo lapsuudesta tuttuja, saman kylän likkoja.

Ei ollut asiaa, josta äiti ja tytär eivät olisi voineet keskustella.

Palataan takaisin juhlatunnelmaan.

Ilta alkoi pimetä mökillä ja osa vieraista lähti kotiin. Mökissä oli tilaa vain viidelle yöpyjälle,

ja Minnan parhaat ystävät olivat jo varanneet paikat itselleen jo ennen juhlia.

Joku kaivoi repustaan esiin viinapullon ja teki boolista hieman vahvempaa.

Siinä vaiheessa tämä sai aikaan suuret aplodit jäljellä olevissa juhlijoista.

Minna ei ollut tottunut ennen juomaan. Muutaman siiderin hän toki oli

juonut monissa juhlissa, mutta ei mitään väkevämpää. Ystävät olivat paljon kokeneempia.

Kello oli jo yli 2 yöllä, kun Minna päätti lähteä ulos tupakalle ystävien kanssa.

Bileissä ollut Matti ( nimi muutettu ) pyysi Minnaa mukaansa romanttiselle kuutamokävelylle.

Minnan ystävät sanoivat pitävänsä huolta mökistä, ja niin Minna lähti hymyillen pojan matkaan.

Jossain vaiheessa kuutamo katosi näkyvistä, kun he kävelivät metsätietä pitkin.

Matti puristi Minnaa kädestä ja jutteli kauniita asioita. Hän kertoi rakastavansa tätä,

kehui kauniita silmiä ja kauniita muotoja. Minna tunsi olonsa onnelliseksi, hyväksytyksi.

Vaikka Minnalla oli laaja ystäväpiiri ja hän oli suosittu, niin muut tytöt veivät usein poikien huomion.

Hetken käveltyään Minnalle tuli kuitenkin huono olo. Hän pyysi Mattia levähtämään hetkeksi viereensä.

Matti silitti Minnan poskea ja laittoi käden paidan alle. Minna nyökkäsi silmät melkein ummessa.

Seuraavana aamuna Minna heräsi mökistä kavereiden ympäröimänä.

Päässä jyskytti niin kovin, ettei Minna uskaltanut nousta ylös sängystä.

Paha olo oli järkyttävä. Kaverit kyselivät yöllisestä kävelystä ja Minna kertoi minkä muisti.

Siihen mihin Minnan muisti loppui, kertoivat kaverit Matin kantaneen Minnan takaisin mökkiin yöllä.

Minna kertoi hehkuen, miten ihastunut oli Mattiin.

Ystävykset siivosivat mökin yhteistuumin ja lähtivät kotimatkalle.

Kotona Minna viimeisteli yhtä maalaustaan. Kaunis kuva vastasyntyneestä vauvasta annettaisiin lahjaksi sukulaiselle.

Puhelin piippasi nurkassa ja Minna keskeytti hetkeksi maalaamisen. Ruudulla näkyi valokuva Minnasta.

Kauniit vaaleat hiukset reunustivat hieman pyöreitä kasvoja. Hopeinen luomiväri oli hieman levinnyt.

Huulipuna oli täyteläisen punainen, ihan kuin eilisen illan paitakin. Paitaa tässä kuvassa ei vain enää ollut.

Minna katsoi järkyttyneenä kuvaansa. Siinä näkyi nyt se osa tarinaa, mitä Minna ei muistanut eiliseltä.

Paita oli riisuttu kuvan ajaksi ja Minna hymyili kuvassa silmät kiinni.

Viesti oli tullut tuntemattomasta numerosta.

Siitä alkoi kuukausien kiusaaminen.

Tuntemattomista numeroista tuli viestejä: ” Huora, tyhmä, läski ”.

Aluksi Minna sulkeutui huoneeseen, ei puhunut mitään äidilleen.

Lopulta muiden vanhempien kautta Minnan äiti sai kuulla tapahtumista.

Rikosilmoituksen jälkeen sekä äiti ja tytär viettivät monta unetonta yötä.

Sinä ohimenevänä hetkenä tyttäreltä oltiin viety usko hyvyyteen.

Ei ollut enää jäljellä tulevaisuuden haaveita tai suuria unelmia.

Ei ollut enää jäljellä ylpeyttä, onnellisuutta tai itsetuntoa.

Oli vain tyhjä ulkokuori. Kaikki tunsivat hänet tyttönä ilman paitaa.

Kun äiti laittoi minulle viestiä, hän toivoi minun löytävän oikeat sanat Minnalle.

Sanoin hänelle, ettei aina tarvita sanoja. Joskus tärkeintä on se, että joku vain kuuntelee,

tai vain istuu vierellä jakamassa sen pitkän hiljaisuuden.

Minä kirjoitin kuitenkin tekstin <3

Äiti kuunteli ja oli läsnä jokainen hetki <3

Minna luki tekstin ja itki.

Tyhjä katse oli muuttunut kyyneleiksi.

Toivon että nämä kyyneleet olisivat uuden elämän alku.

 

Tämä teksti on tarina runon taustalla.

Tämä on myös kirjoitus siitä, miten julma maailma on.

Tämä teksti on herätys kaikille, miten kiusaaminen rikkoo ihmisen.

Muista siis ettet kiusaa <3

 

 

 

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *