Yleensä vierailen kirjamessuilla vain, kun olen esiintymässä siellä. Jörn Donnerilla on luultavasti sama tilanne. Tänä vuonna kuitenkin akkreditoiduin mukaan. Kun se ei onnistunut kirjallisuusbloggaajana, tein sen toimittajana. Tulin vartti sitten ja syön juuri keksiä pressihuoneessa. 

Tänään voi taas hämmästellä sitä, että Aleksis Kivi kirjoitti ensimmäisen ja samalla kaikkien aikojen parhaan suomenkielisen romaanin. Minun ei tarvitse esimerkiksi kävellä jyrkänteelle seisomaan ja katsoa alas, jotta saisin pulssini nousemaan. Riittää, kun mietin vaikka Metsämiehen laulua. Jo hikoaa selkänahka.

Elokuvissa, kirjoissa ja tv-sarjoissa monimutkaisten tunteiden vietäväksi joutuva päähenkilö on monesti ammatiltaan äidinkielenopettaja. Katson (orientaatiomielessä) parhaillaan toista kertaa tv-sarjaa The Affair ja näin on siinäkin. Noah Solloway vaikuttaa kelvolliselta siihen saakka, kun hänet esitellään spekuloimassa opiskelijoidensa kanssa Shakespearen intentioilla ja samalla hauskuuttamassa puberteettistä yleisöään, jopa käyttämässä epäsovinnaista sanastoa näiden kuullen. Painajaismainen mutta klassinen mielikuva äidinkielenopettajasta esiintyy muistaakseni […]

Tässä kirjoitin muutamia sivuja tietokirjaamme. Tässä kirjoitan nyt. En ole viime aikoina lukenut kirjoja, koska olen tehnyt niitä. Minä sekä ystäväni ja kollegani Sanna Raita-aho työstämme tietokirjaa kolmiodraamoista. Kun tämä työ on valmis, alkaa seuraavan tietokirjan kirjoittaminen. Sen aihe on koirabisnes ja se tehdään osin samalla porukalla kuin teimme kirjan Marimekosta. Yleensä kirjoitan pöydän ääressä istuen. […]

Kuvassa Edelleen Alice. Ostin kirjan Helsingin päärautatieaseman R-Kioskilta nimen ja Julianne Mooren kuvan takia. Kirja kertoo naisesta, joka sairastuu Alzheimerin tautiin. Päähenkilö on tietysti poikkeuksellisen fiksu psykologian professori ja inspiroiva opettaja Harvardissa. Ehkä lukijaa koskettaisi vähemmän, jos hän olisi esimerkiksi kukkakauppias.

Kuvassa Vares. Ajattelin vähän ironisesti lukaista tämänkin, kun se kerran aikanaan nautti kansan suosiota. Kestin nelisenkymmentä sivua ja koko ajan teki mieli raapia kuivia ihosuikaleita päänahasta. Kirja näyttää olevan kiusallinen yhdistelmä kaikkein banaaleinta ilmaisua ja ”rosoisuutta”. Äidinkielenopettajaisäni kuulemma repi Keltaisen lesken näytöksellisesti jonkun oppitunnin aluksi löydettyään sen kollegan jäljiltä luokastaan.

Kuvassa Taivaslaulu ja sukka, jonka pareineen oikeasti neuloin jo ennen kirjan aloittamista mutta jonka haluan silti esitellä yleisölle. Pari tulee omaan käyttööni; ei enää sitä ongelmaa, että räikeät sukanvarret aiheuttavat visuaalista hälyä kevätpukeutumiseeni. Metsistä hakatussa ja soista kuivatussa maassamme elää useita sellaisia kulttuureja, joista ulkopuoliset eivät tiedä tai käsitä yhtään mitään. Toisin kuin Hectorin Finlandia-palkitsema, […]

Kuvassa Alkemisti ja pari ajankohtaista sukkaa. Paulo Coelhon teoksessa andalusialainen lammaspaimen Santiago kohtaa mystisen muukalaisen ja alkaa tämän ja kahden kiven rohkaisemana etsiä unelmiaan ja elämänssszzzzzzzzzzzz Kirjan keskeisimpiä tehtäviä on saada lukija lukemaan teos loppuun, nimittäin lukematon kirja on turha kirja. En näköjään tarvitse Alkemistia, enkä tiedä miksi kukaan muukaan tarvitsee. Otin hyllystä, kun halusin […]

Kuvassa Lääkäriromaani.  No joo.

  Kuvassa Pikku Mammutti ja sukka jota nyt neulon.  Kirjassa Jörn Donner syö paljon kalaa ja usein tähteitä, pelkää vakavaa sairautta sekä rakastaa lapsiaan. Yleensä hän voi huonosti. Teos käsittää ajanjakson, jonka sisällä Donner sai aikaan kirjan, tuotti elokuvan ja istui eduskunnassa (kokien sen olevan turhaa) ja tästä huolimatta hän tuntuu kärsivän jatkuvasti jonkinlaisesta saamattomuudesta. Jörn […]