Jörn Donner: Pikku Mammutti

Kuvassa Pikku Mammutti ja sukka jota nyt neulon. 

Kirjassa Jörn Donner syö paljon kalaa ja usein tähteitä, pelkää vakavaa sairautta sekä rakastaa lapsiaan. Yleensä hän voi huonosti. Teos käsittää ajanjakson, jonka sisällä Donner sai aikaan kirjan, tuotti elokuvan ja istui eduskunnassa (kokien sen olevan turhaa) ja tästä huolimatta hän tuntuu kärsivän jatkuvasti jonkinlaisesta saamattomuudesta. Jörn Donnerin hartioilla lepää pää, jossa nähtävästi ja kuten hän itsekin kirjoittaa risteilee kaikenlaisia ajatuksia yltympäri. Valitettavasti nykysuomalainen ilmapiiri halveksii intelligentsiaa ja Donner nähdään jonkinlaisena maskottimaisena äreänä vanhuksena. Oikeasti hänenkaltaisensa ovat välttämättömiä. Tämä on lämmin ja hetkauttava kirja, jossa on loppukesämäinen tunnelma.