Kuvassa kirja ja viiniä. 

Viimeistelin tämän kirjan sunnuntaiyönä kalliolaisessa yksiössä kalifornialaista punaviiniä siemaillen, Omara Portuondoa kuunnellen, koira kylkeäni vasten painautuneena ja tunsin itseni niin niin pieneksi ja nuoreksi myös.

Tästä tulikin mieleen kirjassa ohimennen siteerattu virke: ”Sisäinen valo on huono valonlähde.” Sukua tälle voisi olla kuuluisa en-nyt-muista-kenen-ääneen-sanoma ajatus siitä, että kirjailijan tulee elää kirjailijan arvoinen elämä.

Terveenä laitoksessa sisältää samaa asiaa kuin Pikku mammutti ja voisi muuttujat muuttamalla olla kirjoitettu 2010-luvulla. Donnerin jumalainen virke kelluttaa kuin auringon lämmittämä traktorinrenkaan sisäkumi kesähelteessä seisoneessa järvivedessä.

Kuvassa Kirottu lapsi ja sylinkipeä tyttöseni. 

Harry Potter oli aina uusimmassa kirjassa saman ikäinen kuin minä. Ensimmäiseen Potteriin tartuin epäillen: piirroshahmoja kannessa, mitäs se tämä on. Luin kirjan salamannopeasti pihakeinussa. Viimeisen osan luin abikevään päätyttyä ja ennen kuin keksin minne haen opiskelemaan. Kirotussa lapsessa oli ikävän paljon jatko-osan makua ja pari aika vaivaannuttavaa hetkeä, mutta tuskin sitä olisi muutakaan tänä yönä ja näin kurjassa ergonomiassa jaksanut lukea.