Elokuvissa, kirjoissa ja tv-sarjoissa monimutkaisten tunteiden vietäväksi joutuva päähenkilö on monesti ammatiltaan äidinkielenopettaja. Katson (orientaatiomielessä) parhaillaan toista kertaa tv-sarjaa The Affair ja näin on siinäkin. Noah Solloway vaikuttaa kelvolliselta siihen saakka, kun hänet esitellään spekuloimassa opiskelijoidensa kanssa Shakespearen intentioilla ja samalla hauskuuttamassa puberteettistä yleisöään, jopa käyttämässä epäsovinnaista sanastoa näiden kuullen.

Painajaismainen mutta klassinen mielikuva äidinkielenopettajasta esiintyy muistaakseni myös Kuolleiden runoilijoiden seurassa, jossa aina yhtä sietämätön Robin Williams seisoo pöydällä ja lietsoo opiskelijoita hybrikseen. Miellyttävämpi esimerkki on Single Manin epätoivoinen Colin Firth., joka ei elämöi vaan katselee surusilmin.

Pahinta ovat pulpettirivistöjen välissä showmaisesti käyskelevien äidinkielenopettajien keskustelut opiskelijoiden kanssa. Ne ovat poikkeuksetta ehtaa triviaa, olivat ne käsikirjoituksellinen keino eli liittyivät ne löyhästi päähenkilöopettajan sisäiseen maailmaan tai eivät. Edes opettajaa ei voi kiinnostaa, missä kohtaa aristoteelistä kaarta kirjassa tapahtuu mitäkin ja mitä kirjailija on mahtanut tällä tarkoittaa. 

Äidinkielenopettaja ajaa aina perheautolla, monesti farmari-Volvolla, kuten köyhät ja ei-niin-intelligentit tyypit Suomi-sarjoissa.

En tiedä, onko yhdysvaltalaisissa kulttuurituotteissa esiteltävä kuva äidinkielenopettajasta totta. Luoja joka tapauksessa varjelkoon Suomea tältä. Äidinkielenopettajat, istukaa pöytienne takana.