Kuvassa Edelleen Alice.

Ostin kirjan Helsingin päärautatieaseman R-Kioskilta nimen ja Julianne Mooren kuvan takia. Kirja kertoo naisesta, joka sairastuu Alzheimerin tautiin. Päähenkilö on tietysti poikkeuksellisen fiksu psykologian professori ja inspiroiva opettaja Harvardissa. Ehkä lukijaa koskettaisi vähemmän, jos hän olisi esimerkiksi kukkakauppias.

Kuvassa Vares.

Ajattelin vähän ironisesti lukaista tämänkin, kun se kerran aikanaan nautti kansan suosiota. Kestin nelisenkymmentä sivua ja koko ajan teki mieli raapia kuivia ihosuikaleita päänahasta. Kirja näyttää olevan kiusallinen yhdistelmä kaikkein banaaleinta ilmaisua ja ”rosoisuutta”. Äidinkielenopettajaisäni kuulemma repi Keltaisen lesken näytöksellisesti jonkun oppitunnin aluksi löydettyään sen kollegan jäljiltä luokastaan.