Perheestä
Kirjoitinpas pitkän jutun John Irvingin teoksesta Kaikki isäni hotellit, mutta se katosikin jonnekin internetin syövereihin eikä tallentunut tänne. No, koitan vielä muistaa, mitä minulla oli sanottavana…
Luin Kaikki isäni hotellit tänä syksynä pienissä osissa ja säästellen, koska minulla ei ollut paljon luettavaa enkä halunnut ahmia kaikkea kerralla. Se oli ensimmäinen John Irvingin teos jonka luin, ja hyvä että luinkin. Tarina, joka on samaan aikaan onnellinen ja surullinen, hullun hauska ja järkyttävä ja joka paikoitellen menee jopa epätodelliseksi ei voi olla muuta kuin hyvä. Lisäksi Irvingin kieli on niin sujuvaa ja lauseet ihastuttavia, että odotin hetkiä, jolloin pääsen taas elämään Berryn perheen kanssa.
Itse en pidä siitä, jos kirja-arvosteluissa tai muissa kirjoista kertovista jutuissa referoidaan juoni, joten sitä en tee. Kerron vain, että tämä teos kertoo pääasiassa perheestä, joka saa kokea paljon, mutta joka pysyy tiiviinä maailman riepotteluista huolimatta. Myös perheen kokoonpano muuttuu: jäseniä poistuu, mutta oman tulkintani mukaan myös uusia jäseniä liittyy perheeseen.
Berryn perhe muistuttaa paljon omaani: minä, äitini ja siskoni olemme kolmikko, jota mikään ei voi hajottaa, ei välimatka eivätkä muut ihmiset. Olemme kaikki myös melko erilaisia, mutta välillämme vallitsee voimakas yhteenkuuluvuuden tunne, aivan kuten Berryn perheessäkin. Nämä ihmiset ovat olleet elämässäni aina, he tietävät minusta kaiken. Perheeni on minulle tärkeintä maailmassa, ja teokset, jotka käsittelevät perheitä jollakin tasolla, ovat minua eniten liikuttavia.
Henkilöhahmot ovat todella kiehtovia: tarinassa ovat mukana aivan erilaiset sisarukset, ”alan naisia” ja pari karhuakin, vain muutamia mainitakseni. Tämän teoksen perusteella voin sanoa, että Irving on yksi taitavimmista henkilöhahmojen kuvaajista, joihin olen törmännyt.
Jos minun tulisi kuvata tätä teosta muutamalla sanalla sanoisin, että tämä on ennen kaikkea viihdyttävä tarina. Sitä ei oikeastaan voi ottaa todesta, niin paljon outoja asioita tapahtuu yhdelle perheelle, mutta toisaalta liioitellut tarinat ovatkin niitä parhaita tarinoita!
Sadan kirjan listassani tulee olemaan yksi Irvingin teos, en vielä tiedä mikä, jonka lukemista odotan jo nyt hyvin paljon!
Ps. Tämä oli ensimmäinen kirja-analyysini/-arvosteluni / jokin sen tapainen sitten lukiovuosieni, joten se saattaa vaikuttaa hyvinkin kököltä ja poukkoilevalta. Mutta antakaa armoa ;)