Blogia kirjoittaa omaksi ilokseen kokkaileva Maria, joka oppi juomaan kahvia vasta viime vuonna ja ymmärtää nyt, mistä on jäänyt paitsi. Blogissa kokataan rennolla otteella eikä suhtauduta ruuanlaittoon liian vakavasti – tärkeintä, että lopputulos maistuu hyvältä.

Sain Anna Kareninan vihdoin päätökseen viime perjantaina! Siinä meni näköjään kuukausi; aluksi luin sitä hidasta vauhtia vain ratikkamatkoilla ja vartin ennen nukkumaanmenoa, mutta sitten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lukea 80 sivua päivässä. Joskus vain itsensä pakottaminen toimii vapaa-ajanlukemisessakin, ja kyllä tuo olikin välillä aikamoista pakkopullaa.     Edellisessä postauksessani kerroin, kuinka ihastunut Anna […]

Mielestäni ihminen on erilainen sodassa kuin rauhan aikaan. Uskon, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä, ja miten muuten sodan kamalat teot voidaan selittää kuin sillä, että sodassa ei olla omia itsejään? Toiset taas ovat sitä mieltä, että vasta sodassa ihmisen todellinen olemus paljastuu kaikkine raakuuksineen.     Minua on aina jotenkin kiehtonut sodasta kertova kirjallisuus, vaikka […]

Nuori, höpsö, hajamielinen ja kunnianhimoinen sokerihiiri. Tavoittelen tähtiä, mutta samalla etsin iloa ja huumoria arjen pienistä asioista ja omasta mielikuvituksestani. Elän tarinoilla ja kuolen liialliseen suolan käyttöön. Jos siskooni on uskomista. Olipahan hyvät ranskalaiset!

Sain tämän luettua jo melkein viikko sitten, mutta ei ole ollut aikaa kirjoittaa, eikä ole oikeastaan nytkään. Saa nähdä, mitä enää muistuu mieleen!     No sen muistan ainakin, että mielestäni Sinä päivänä ei ollut mikään kummoinen teos, enkä ymmärrä sitä hypeä, minkä se on aiheuttanut. Tarina oli ihan mukava, etenemistapa jännä, mutta teos juurikaan […]

Vaihdossa ollessani ostin Italo Calvino -kokoelman, joka sisältää teokset Il visconte dimezzato (suom. Halkaistu varakreivi), Il barone rampante (suom. Paroni puussa) sekä Il cavaliere inesistente (suom. Ritari joka ei ollut olemassa). Il visconte dimezzaton luin jo Italiassa ollessani, ja nyt olisi vuorossa Il barone rampante. Ostin kokoelman siksi, että halusin tutustua italialaisen kirjallisuuden klassikoihin. Lisäksi […]

Nyt se on vihdoin luettu! Taistelin Peltirummun kanssa reilut kaksi viikkoa, välillä pitkiäkin taukoja pitäen, kun ei vaan innostanut. En pitänyt Peltirummusta juurikaan, se oli omituinen ja vaikeasti lähestyttävä, kieleltään välillä älyttömän typerä ja täynnä listoja sekä sivun pituisia virkkeitä. Liian pitkäkin se oli, ja välillä ällötti.     Oskar on kolmevuotiaana tietoisesti kasvamisensa lopettanut […]

Parikymppinen naisenalku, joka miettii ihan liikaa ja puhuu enemmän kuin kukaan ehtii kuuntelemaan.

Minulla oli aika paljonkin odotuksia ennen kuin aloin lukea Havukka-ahon ajattelijaa. Luulin, että se olisi ollut todella hyvä ja filosofinen, koska se on niin kehuttu ja klassikko. No, eipä se ollutkaan… Mielestäni Havukka-ahon ajattelija oli tylsä, melko mitäänsanomaton eikä se ajattelijakaan mikään kovin suuri filosofi ollut. Mielestäni hänellä oli pohdintoja vain nimeksi.     Konsta, […]

Umberto Econ Ruusun nimi oli hämmentävä kokemus. Osittain se oli todella mielenkiintoinen, osittain todella puuduttava. Pakko myöntää, että puuduttavaa jaaritusta lukiessa saatoin sivun lukemisen jälkeen havahtua siihen, etten muista sanaakaan juuri luetusta; ajatus siis karkaili jatkuvasti. Jännittävien osien koittaessa ahmin kirjaa ja pohdin arvoituksia samalla intensiteetillä kuin Dan Brownin romaaneja; rakastan tuollaista arvoituksellisuutta! (Brownin jännäreistähän […]