Chimamanda Ngozi Adichien Huominen on liian kaukana

Rakastin Adichien teosta Puolikas keltaista aurinkoa, joten tätä novellikokoelmaakin kohtaan minulla oli suuret odotukset. Mutta petyin! Puolikas keltaista aurinkoa oli loistava osittain siksi, että se päästi lukijan todella sukeltamaan hahmojen elämiin ja ajatuksiin sekä Nigeriaan. Koska Huominen on liian kaukana koostuu novelleista, niin hahmot jäivät mielestäni pintapuolisiksi ja osa tarinoista jopa tylsiksi ja epäkiinnostaviksi. Yleensäkään novellit eivät ole lempikirjallisuuttani niiden lyhyyden vuoksi: juuri kun on pääsemässä tarinaan sisään, se loppuu.

 

 

Oli tässä teoksessa kuitenkin muutama upeakin novelli. Esimerkiksi ”Se, mikä kuristi kurkkuasi” kuvasi mieleenpainuvalla ja raa’allakin tavalla uutta elämää Yhdysvalloissa. Sitä kuinka nigerialaisten unelmat tästä haavemaasta olivatkin jotain aivan erilaista kuin totuus. Novellikokoelman teemana olikin joko afrikkalaisuus Afrikassa tai Yhdysvalloissa: ei ole väliä sillä, missä asut, vaan mistä olet kotoisin.

 

Tässä oli muuten sellainen hauska ominaisuus, että novellit olivat koko ajan parempia ja parempia teoksen edetessä: kuin ensimmäiset olisivat olleet Adichien ensimmäisiä kirjoitelmia ja viimeiset hänen uusinta tuotantoaan. Ehkä olivatkin,en tiedä? Ei tämä kuitenkaan huono ollut, joten kannattaa lukea! Hyvänä puolena voi sanoa senkin, että novellit ovat sen verran lyhyitä, että ne voi lukea yhdeltä istumalta, vaikka bussimatkan aikana!

 

Seuraavaksi luenkin sitten poikkeuksellisesti muumikirjan Jenni S:n innoittamana. Minkä; selviää sitten, kun näen kirjaston valikoiman. Toivon löytäväni joko Muumilaakson marraskuun tai Taikatalven, vuodenaikaan sopien totta kai!

 

Kuva Otava