Fjodor Dostojevskin Rikos ja rangaistus

Kylläpä tähän meni aikaa, mutta nyt on Rikos ja rangaistus luettu! Edellisessä postauksessani kerroin pitäväni Rikoksesta ja rangaistuksesta, ja taisin siitä tosiaan aluksi pitääkin. Mutta jossain välissä teosta olin ihan pihalla sen kuvioista ja houkutti todella paljon jättää se kesken. Jostain syystä sinnittelin sen kuitenkin loppuun saakka, ja ihan hyvä että sinnittelin. Rikos ja rangaistus on kuitenkin mielestäni sellainen teos, joka jokaisen tulisi lukea. Minun täytyy tunnustaa, että henkilöhahmoja oli liikaa ja heillä oli liian samanlaiset nimet, jotta olisin pysynyt perässä siitä, kuka on kukin…

Välillä teoksessa tuli kuitenkin mielenkiintoisia ja mukaansatempaavia kohtia, kuten Raskolnikovin yksinpuhelut. Niistä havaitsi niin upeasti hänen mielenterveytensä horjumisen, kuin olisi psykiatrian tapausesimerkkiä lukenut. Jäin pohtimaan sitä, että monesti ehkä rikoksentekijöiden suurin rangaistus ei olekaan oikeuslaitoksen langettama tuomio, vaan omantunnontuskat, jotka saavat monen rikollisen tappamaan itsensä.