Italo Calvinon Il barone rampante – 1
Vaihdossa ollessani ostin Italo Calvino -kokoelman, joka sisältää teokset Il visconte dimezzato (suom. Halkaistu varakreivi), Il barone rampante (suom. Paroni puussa) sekä Il cavaliere inesistente (suom. Ritari joka ei ollut olemassa). Il visconte dimezzaton luin jo Italiassa ollessani, ja nyt olisi vuorossa Il barone rampante. Ostin kokoelman siksi, että halusin tutustua italialaisen kirjallisuuden klassikoihin. Lisäksi italian opettajani kertoi Calvinon kielen olevan aika yksinkertaista ymmärtää, mihin en voi kyllä yhtyä! Lauserakenteet ovat kyllä ymmärrettäviä, mutta Calvinon käyttämät sanat ovat minulle monesti vieraita, ja lauseen pointti voi mennä ihan ohi.
Il visconte dimezzatosta muistaakseni ymmärsin sen juonen, mutta yksityiskohdat taisivat jäädä aivan pimentoon. Palasin Italiasta puoli vuotta sitten, enkä ole juurikaan käyttänyt, kuunnellut tai lukenut kieltä joitain yksittäisiä Isä Matteo -jaksoja ja lehtien selailuja lukuun ottamatta. Italian kursseillekaan en ole yliopistolla ehtinyt! Nyt onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon taitoni ovat ruostuneet…
Tänään kuitenkin bongasin kirjaston bestseller hyllystä David Nichollsin Sinä päivänä -teoksen ja päätin lainata sen. Kun sitä alettiin keväällä (?) hehkuttaa, ajattelin, että se olisi taas yksi chick lit -kirja, josta en pitäisi. Kun sitten moni sellainenkin, jonka kirjasuosituksia kuuntelen, kehui teosta, niin ajattelin antaa sille mahdollisuuden. Minullahan on nyt tasan viikko aikaa lukea se, eikä uusintamahdollisuutta ole, joten Il barone rampante saattaa jäädä viikoksi paitsioon. Ellen sitten lue molempia kirjoja saman aikaisesti, mitä en ole kai koskaan tehnyt! Jenni S. kyllä sanoi, että sillä taktiikalla saisi luettua kirjoja nopeammin…