J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit

Sormuksen ritarit on vihdoinkin luettu, eihän siihen mennyt kuin kuukausi, ja kyse on vähän päälle 300-sivuisesta kirjasta… Tämä kertoo varmaan siitä, mitä pidin teoksesta: ei kiinnostanut yhtään (edelleenkään) ja luin sen melko vastentahtoisesti. Mutta tavoitteeni oli saada se luettua, ja sen tein! Olen aloittanut Sormuksen ritareita muutamaan kertaan ja aina jättänyt kesken noin sadan sivun jälkeen.

 

 

Mielestäni Sormuksen ritarit on yksinkertaisesti tylsä. Outoa tässä on se, että pidän paljon Taru sormusten herrasta -elokuvista: ne ovat mielestäni todella mielenkiintoisia ja jännittäviä.

 

Jos tämän teoksen lukemisesta oli jotakin hyötyä, niin se, että muistin jälleen, että huonoihin teoksiin on turhaa tuhlata aikaansa: kuinkahan monta hyvää kirjaa olisin kuukauden aikana lukenut?

 

Kahden tornin ja Kuninkaan paluun aika tulee jossain vaiheessa, ja haluan kyllä yrittää lukea nekin. Syvempää analyysia trilogiasta seuraa silloin…