James Joycen Odysseus/Ulysses – 3

Hei taas! Tässä tuli kesä ja lomamatka väliin, ja hiljaisuus venyi tarkoitettua pidemmäksi. Mutta nyt on aikaa kirjoittaa niistä teoksista, joita olen tässä kuukauden sisään lukenut!

 

Ensinnäkin, tein sen, luin Ulysseksen! Halusin pitää sen kanssa kiirettä, koska en halunnut raahata sitä matkalle mukaan, ja luinkin sen 18 päivässä. Ja kyllä, olen ylpeä itsestäni 🙂 Nyt kaduttaa etten ennen matkaa ehtinyt siitä kirjoittaa, koska enää en muista mitä halusin siitä lukiessani sanoa…

 

 

Ulysses on ehkä hämmentävin lukukokemukseni. Jokainen luku oli erilainen, ja kun olin tottunut tietynlaiseen tapaan lukea, luku vaihtui ja täytyikin tottua taas uudenlaiseen lukutapaan. Huomasin myös jo varhaisessa vaiheessa, että teosta ei ehkä kannata edes yrittää lukea perinteiseen tapaan tarinana, jossa on juoni ja looginen etenemisjärjestys. Kyllä Ulysseksessa kai jonkinlainen juoni on, mutta ainakaan itse en pysynyt siinä aina mukana, ja myös lukuisat eri henkilöhahmot vaikeuttivat lukemista melkoisesti. Päätinkin siis lukea Ulyssesta nauttimalla etenkin sen kielestä ja Joycen mahtavasta taidosta leikkiä sillä. Lempiluvukseni muodostui ehkäpä 14. luku, Auringon härät, jonka tekniikkana on sikiönkehitys. Tässä siitä pieni pätkä:

 

”Tuossa talossa A. Horne onpi herra. Seitsemänkymment pitää vuodett siellä tiineittein vaimoin varuilt ettäs niihin maate käyvät ja lapsiloit terveit mailmaansaattaa niin kuni enkel Maariaisell lausuit. Kaitsijaa kaksi siellä käy, siskoja valkoisia silmän sammumatta. Tuskaa het tyynnyttää ja taudit taltuttaa: kuunkierross kahdess’toista kolminkerroin sata. Nuot ovat huolenpidoss huomaavaiset, puolesta Hornen valppaat vahdit.”

 

Mutta suosittelen ehdottomasti Ulyssesta kaikille! Eikä kannata luovuttaa heti, alku on hankala, mutta ehkäpä 3. luvusta eteenpäin on jo paljon helpompaa ;)

Kuva weheartit