Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelija
Minulla oli aika paljonkin odotuksia ennen kuin aloin lukea Havukka-ahon ajattelijaa. Luulin, että se olisi ollut todella hyvä ja filosofinen, koska se on niin kehuttu ja klassikko. No, eipä se ollutkaan… Mielestäni Havukka-ahon ajattelija oli tylsä, melko mitäänsanomaton eikä se ajattelijakaan mikään kovin suuri filosofi ollut. Mielestäni hänellä oli pohdintoja vain nimeksi.
Konsta, eli tämä maineikas ajattelija, samoili metsissä ja hakkasi puita päivät pitkät ja samalla pohdiskeli esimerkiksi kynsien tarkoitusta ja matojen sielunelämää. Myös eloonjääminen atomisodan uhatessa oli suunniteltu. Välillä minua jopa ärsytti tämä Konsta, hän vaikutti joskus niin lapselliselta ja typerältäkin mietteineen!
Jotkut pohdinnat olivat kuitenkin viisaita, ja tällöin ajattelin, että mukavaa, kun tavallista metsien miestäkin voidaan pitää kirjallisuudessa filosofisena ja älykkäänä. Nykyään huomaan monesti olevan vallalla sellaisen käsityksen, että vain akateemisesti koulutetut ovat älykkäitä, ja muiden päässä ei liiku mitään muuta kuin Seiska-juorut ja HK:n sininen. No mutta sitten Konstasta paljastuikin joitakin asioita, ja petyin. Konsta olikin maisteri, vaikka teki metsämiehen töitä. Jonkun mielestä tämä voisi olla vain pikkuseikka, mutta minua ärsytti!
Hyvää tässä teoksessa oli upea luonnon kuvaus. En ole lukenut Huovisen muita romaaneja, mutta ainakin tämän perusteella voisin sanoa, että hänellä on kaunis tapa kuvata luontoa ja myös ”tavallisen suomalaisen ihmisen” elämää. Kyllä tämä teos kannattaa lukea, jos ei ole parempaa luettavaa tarjolla, mutta muuten ehkä kehottaisin jättämään väliin…
Kertokaa ajatuksianne tästä, jos olette lukeneet, se olisi mukavaa!
