Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelija

Minulla oli aika paljonkin odotuksia ennen kuin aloin lukea Havukka-ahon ajattelijaa. Luulin, että se olisi ollut todella hyvä ja filosofinen, koska se on niin kehuttu ja klassikko. No, eipä se ollutkaan… Mielestäni Havukka-ahon ajattelija oli tylsä, melko mitäänsanomaton eikä se ajattelijakaan mikään kovin suuri filosofi ollut. Mielestäni hänellä oli pohdintoja vain nimeksi.

 

kansi_havukka-ahon_ajattelija.jpg

 

Konsta, eli tämä maineikas ajattelija, samoili metsissä ja hakkasi puita päivät pitkät ja samalla pohdiskeli esimerkiksi kynsien tarkoitusta ja matojen sielunelämää. Myös eloonjääminen atomisodan uhatessa oli suunniteltu. Välillä minua jopa ärsytti tämä Konsta, hän vaikutti joskus niin lapselliselta ja typerältäkin mietteineen!

 

Jotkut pohdinnat olivat kuitenkin viisaita, ja tällöin ajattelin, että mukavaa, kun tavallista metsien miestäkin voidaan pitää kirjallisuudessa filosofisena ja älykkäänä. Nykyään huomaan monesti olevan vallalla sellaisen käsityksen, että vain akateemisesti koulutetut ovat älykkäitä, ja muiden päässä ei liiku mitään muuta kuin Seiska-juorut ja HK:n sininen. No mutta sitten Konstasta paljastuikin joitakin asioita, ja petyin. Konsta olikin maisteri, vaikka teki metsämiehen töitä. Jonkun mielestä tämä voisi olla vain pikkuseikka, mutta minua ärsytti!

 

Hyvää tässä teoksessa oli upea luonnon kuvaus. En ole lukenut Huovisen muita romaaneja, mutta ainakin tämän perusteella voisin sanoa, että hänellä on kaunis tapa kuvata luontoa ja myös ”tavallisen suomalaisen ihmisen” elämää. Kyllä tämä teos kannattaa lukea, jos ei ole parempaa luettavaa tarjolla, mutta muuten ehkä kehottaisin jättämään väliin…

 

Kertokaa ajatuksianne tästä, jos olette lukeneet, se olisi mukavaa!

Kulttuuri Kirjat

Umberto Econ Ruusun nimi

Umberto Econ Ruusun nimi oli hämmentävä kokemus. Osittain se oli todella mielenkiintoinen, osittain todella puuduttava. Pakko myöntää, että puuduttavaa jaaritusta lukiessa saatoin sivun lukemisen jälkeen havahtua siihen, etten muista sanaakaan juuri luetusta; ajatus siis karkaili jatkuvasti. Jännittävien osien koittaessa ahmin kirjaa ja pohdin arvoituksia samalla intensiteetillä kuin Dan Brownin romaaneja; rakastan tuollaista arvoituksellisuutta! (Brownin jännäreistähän voidaan olla montaa mieltä, itse pidän niistä valtavasti juuri niiden viihteellisyyden vuoksi…)

 

media.jpg

 

Mitään ihmeellistä sanottavaa minulla ei kuitenkaan Ruusun nimestä ole. Kieli oli kyllä kaunista, paikoitellen jopa huvittavaa. Vai kuka käyttää ilmeisesti vakavasti otettavaksi tarkoitettavaksi romaanissa sanaa ”munaskut”?! Toisaalta voihan se olla kääntäjänkin keksintöä…

 

Eräs todella kaunis, mutta kuitenkin ehkä hieman liian mahtipontinen, rakkautta kuvaava kohtaus kirjassa kyllä oli, tässä siitä näyte:

”’Kaunis sinä olet armaani, kaunis sinä olet’, pääsi huuliltani kuiskauksena, ’hiuksesi ovat kuin vuohilauma, joka laskeutuu Gileadin vuorilta, kuin punainen nauha ovat sinun huulesi ja kuin granaattiomena, kypsyyttään halkeileva, ovat sinun ohimosi. Sinun kaulasi on niin kuin Daavidin torni, linnaksi rakennettu, tuhat kilpeä riippuu siinä.'”

 

Yksi mukava asia olivat joidenkin henkilöiden sukunimet, kuten Bevagnalainen tai Gubbiolainen. Ne, ja Perugian kapitulista (?) kertominen toivat mieleeni asumiseni keskiaikaisessa Perugiassa. Toisaalta olisi ollut aivan mahtavaa lukea tämä romaani siellä, ainakin olisi ollut puitteet kohdallaan tarinaan eläytymistä varten!

 

Don Quijotea en ole vieläkään saanut käsiini, joten seuraavaksi sitten Havukka-ahon ajattelija!

 

Kuva WSOY

Kulttuuri Kirjat