Chimamanda Ngozi Adichien Huominen on liian kaukana

Rakastin Adichien teosta Puolikas keltaista aurinkoa, joten tätä novellikokoelmaakin kohtaan minulla oli suuret odotukset. Mutta petyin! Puolikas keltaista aurinkoa oli loistava osittain siksi, että se päästi lukijan todella sukeltamaan hahmojen elämiin ja ajatuksiin sekä Nigeriaan. Koska Huominen on liian kaukana koostuu novelleista, niin hahmot jäivät mielestäni pintapuolisiksi ja osa tarinoista jopa tylsiksi ja epäkiinnostaviksi. Yleensäkään novellit eivät ole lempikirjallisuuttani niiden lyhyyden vuoksi: juuri kun on pääsemässä tarinaan sisään, se loppuu.

 

huominen_on_liian_kauk.jpg

 

Oli tässä teoksessa kuitenkin muutama upeakin novelli. Esimerkiksi ”Se, mikä kuristi kurkkuasi” kuvasi mieleenpainuvalla ja raa’allakin tavalla uutta elämää Yhdysvalloissa. Sitä kuinka nigerialaisten unelmat tästä haavemaasta olivatkin jotain aivan erilaista kuin totuus. Novellikokoelman teemana olikin joko afrikkalaisuus Afrikassa tai Yhdysvalloissa: ei ole väliä sillä, missä asut, vaan mistä olet kotoisin.

 

Tässä oli muuten sellainen hauska ominaisuus, että novellit olivat koko ajan parempia ja parempia teoksen edetessä: kuin ensimmäiset olisivat olleet Adichien ensimmäisiä kirjoitelmia ja viimeiset hänen uusinta tuotantoaan. Ehkä olivatkin,en tiedä? Ei tämä kuitenkaan huono ollut, joten kannattaa lukea! Hyvänä puolena voi sanoa senkin, että novellit ovat sen verran lyhyitä, että ne voi lukea yhdeltä istumalta, vaikka bussimatkan aikana!

 

Seuraavaksi luenkin sitten poikkeuksellisesti muumikirjan Jenni S:n innoittamana. Minkä; selviää sitten, kun näen kirjaston valikoiman. Toivon löytäväni joko Muumilaakson marraskuun tai Taikatalven, vuodenaikaan sopien totta kai!

 

Kuva Otava

Kulttuuri Kirjat Suosittelen

Pirkko Saision Elämänmeno

Olen aina halunnut lukea Pirkko Saisiota, mutta aina se on jotenkin jäänyt. Kun nyt tuli Elämänmenon vuoro, olin innoissani: se on Saision kirjoittama JA kertoo työläisistä JA sijoittuu 1900-luvun vanhaan Helsinkiin (JA vielä Kallioon!) ja ja ja…

 

9789513133351.jpg

 

Elämänmeno lunasti odotukseni, se oli todella hyvä! Pirkko Saisio on ollut vasta 26-vuotias kirjoittaessaan tämän esikoisromaaninsa, mutta silti hän osaa todella hyvin kuvata Eilan, keski-ikäisen työläisäidin ja perheen pään ajatuksia ja elämää, toiveita ja pettymyksiä.

 

Eilan elämä ei mennyt ihan niin kuin hän oli toivonut, siitä oli tullut pelkkää selviytymistä ja yksinäistä perheen pyörittämistä. Asiaa ei helpottanut se, että miehensä oli kiltti, mutta saamaton, ja lapsensa niskoittelevia haihattelijoita tai kaduilla luuhaajia. Tunsin empatiaa Eilaa kohtaan, en haluaisi itsekään tuollaista elämää. En myöskään halua herätä keski-ikäisenä siihen, että elämä menikin päin persettä, ja katkeroitua.

 

Voin vain toivoa, että vanhana naisena voin katsoa elämääni taakse päin tyytyväisenä: että olisin saanut tehdä tuotteliaan työuran unelma-alallani (toivon todella, että tämä mitä opiskelen, on myös tulevaisuudessa unelmani!), olisin pysynyt terveenä ja läheiseni myös, minulla olisi ihana perhe…

 

Kai se elämä kantaa.

 

Kuva Tammi

 

Ps. Taas tuli muutos suunnitelmiin! Seuraavaksihan minun pitäisi lukea Don Quijote, mutta kirjaston Bestseller-hyllystä osuikin silmiini Chimamanda Ngozi Adichien uutuus Huominen on liian kaukana. Löysin samalla reissulla myös Purppuranpunaisen hibiskuksen, joten siirryn nyt hetkeksi afrikkalaisiin tunnelmiin ennen Espanjaa. Puolikas keltaista aurinkoa on yksi suosikkikirjoistani, joten odotukset ovat korkealla!

Suhteet Oma elämä Kirjat Suosittelen