Metsäjätti oli juuri niin hyvä kuin kuvittelinkin sen olevan! Pidän erittäin paljon nousiaismaisesta huumorista, onko se nyt sitten mustaa vai minkä väristä, ja etenkin teoksen alkupuolella siitä sai nauttia. Valitettavasti loppua kohden se väheni, mutta luulen sen johtuvan siitä, miten tarina eteni. Vaikka tarina oli karu, oli loppu kaunis.

Etsin aina romaaneista samankaltaisuuksia oman elämäni kanssa ja tästäkin se löytyi: kasvaminen tehtaan varjossa, tehtaan jossa sukuani on ollut paljon työssä, minä itsekin. Aina välillä tämä kansainväliseksi paisunut firma pitää työntekijöitään ja heidän perheitään varpaillaan yt-neuvotteluilla tai niiden uhalla, itse asiassa tälläkin hetkellä. Lomautuksia on varmaan tiedossa, luultavasti irtisanomisiakin. Kerran äitini jo irtisanottiin, mutta hän sai muutaman työttömyyskuukauden jälkeen uutta työtä, samasta puljusta. Mihin sitä ihminen osaisi mennä töihin kuin siihen paikkaan, jossa on melkein koko ikänsä työskennellyt. Myös johdon alaisilleen antamat joululahjat ovat jokavuotinen vitsi: minunkin lapsuudenkotini on sisustettu kelloilla, huovilla ja pyyhkeillä, joita koristaa tämän metalliyrityksen logo.

Onneksi kotikaupunkini ei ole niin riippuvainen tästä yrityksestä kuin Törmälä omastaan.

Kuva Otava