Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla -trilogia – 1

Minun piti lukea Täällä Pohjantähden alla -trilogian osat erikseen, mutta en malttanut, koska jäin koukkuun! Luen siis koko yli 1000-sivuisen opuksen kerralla ja olen lukenut nyt ensimmäisen osan sekä jo hieman toistakin. En tiedä, mikä teoksessa on niin koukuttavaa, mutta olen aina pitänyt historiallisista romaaneista.

 

taalla_pohjantahden_alla.jpeg

 

Tätä lukiessa on välillä tullut suuria ahaa-elämyksiä, että näinhän täällä Suomessa edelleen toimitaan ja tällaisiahan suomalaiset usein ovat. Tässä pari havaintoa:

 

”Ensimmäiset juhlat pidettiin. Niistä tiedotettiin muutamilla erinäisiin seiniin ja vanhoihin tienvieruspetäjiin naulatuilla ilmoituksilla. Ilmoituksen alimmainen lause se pääasiallisesti väkeä veti: >>Vapaa pääsy.>> Nekin, jotka eivät olleet palokunnasta kiinnostuneet, menivät juhlaan alitajuisen ahneudentunteen vaikutuksesta. Kun kerran sai jotakin ilman.”

 

”Laukkukauppiaat sekä silloin tällöin kylään eksyvät italialaiset posetiivarit olivat näiden ihmisten ainoa kosketus suureen maailmaan. Heihin suhtauduttiin hyvätahtoisen ylimielisesti, vähän niin kuin kotieläimiin. Naurettiin heidän vilkkauttaan ja eleitään, ihasteltiin heidän kätevyyttään ja nopeuttaan, mutta sanottiin sitten, jos ihastelu sai heidän mielestään liiallisen sävyn:

– Kyllä sitä tommosta… Mutta kuinkaas nousis männyntyvi reenpankolle? Jos tommosen panis mettään, niin lumeen se tukehtus.”

 

Tarina on vielä niin kesken, etten oikein osaa analysoida sitä kokonaisvaltaisemmin. Mutta erittäin hyvältä ja ennen kaikkea tärkeältä teokselta tämä vaikuttaa!

 

Kuva täältä

Kulttuuri Kirjat Suosittelen

Richard Yatesin Revolutionary Road – 2

Revolutionary Road oli hyvä kirja, suosittelen. Ei kuitenkaan ihan lempikirjojeni joukkoon lukeudu, jotain siitä puuttui. Loppu ei ollut sitä mitä toivoin, se oli ehkä jopa niin dramaattinen, että meni vähän överiksi. Mutta se herätti kysymyksen: kannattaako lapsia hankkia?

 

tumblr_lr40bq5phg1qep56go1_500_large.jpg

 

En halua paljastaa tässä kirjan loppuratkaisua, mutta haluan kertoa, mitä ajatuksia teos minussa herätti. Siskoni sai esikoisensa joitakin viikkoja sitten, ja alku pikkuisen vauvan kanssa ei ole ollut koko ajan vain ruusuilla tanssimista. Siskoni sanoi, että sillä hetkellä kun lapsi syntyi, hänen elämäänsä tuli miljoona uutta huolenaihetta ja uhkaa, sellaisiakin mitä lapseton ihminen ei voi kuvitellakaan. Sitä saa pelätä lapsen puolesta, mutta mielestäni myös parisuhteensa ja etenkin itsensä puolesta: lapsiperheen pyörityksensä voi helposti unohtaa sen, mitä oikeasti on, ja ”taantuu” vain äidiksi tai isäksi.

 

Tämä ”taantuminen” minua pelottaa niin paljon, että olen jonkin aikaa miettinyt, että tuskin tulen hankkimaan lapsia ikinä. Onko lasten hankkiminen tosiaan kaiken sen väsymyksen, huolen, epävarmuuden arvoista? Elämäni on juuri nyt antoisaa ja helppoakin, miksi ”pilaisin” sen? Toivoisin kommentteja tähän äideiltä ja isiltä!

 

Tässä teoksessa käsiteltiin mielestäni vastaavaa teemaa: mitä tapahtuu kun pariskunta saa lapsia, urautuu lapsiperhe-elämään sekä unohtaa toisensa ja jopa itsensä? Kun nuoruuden unelmat murskaantuvat, lopputulos voi olla ruma.

 

Ps. Toivoisin, että projektini etenisi nopeammin! Minulla on niin paljon kiireitä juuri nyt, että ehdin lukea vain hetken päivässä, jos sitäkään…

 

Kuva weheartit

Suhteet Oma elämä Kirjat Suosittelen