Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo – 2
” Niin onneton kuin tämä tapahtuma onkin Lydialle, toivon sen koituvan meille hyödylliseksi opetukseksi siitä, että naisen hyveellisyyden menetystä on mahdoton korvata, että yksi harha-askel tuo mukanaan loppumattoman turmion, että hänen maineensa on yhtä hauras kuin kaunis ja ettei hän koskaan voi olla kyllin varovainen suhtautumisessaan toiseen sukupuoleen kuuluviin arvottomiin olentoihin.”
Ylpeyttä ja ennakkoluuloa lukiessani tulin entistä onnellisemmaksi siitä, että elän 2000-luvun Suomessa, jossa naisen arvoa ei määritä hänen siviilisäätynsä tai se, kuinka hyveellinen hän on. Ensi vuonna teoksen ilmestymisestä tulee 200 vuotta – onneksi siinä ajassa ollaan edistytty tasa-arvoasioissa, ainakin täällä Suomessa!
”-Kirjoitathan minulle ahkerasti, kultaseni. -Niin usein kuin voin. Mutta kuten tiedät, ei naimisissa olevilla naisilla ole paljon aikaa kirjoittamiseen. Sisareni saavat kirjoittaa minulle. Heillähän ei ole muutakaan tekemistä.”
Vai kuinka paljon sittenkään ollaan edistytty? Alan olla siinä iässä, että opiskelukaverini ja muut ikätoverini alkavat avioitua ja saada lapsia ja olen surukseni ja hämmästykseni huomannut pienen kahtiajaon muodostumisen: muutamilla rouvakavereillani on alkanut olla tapana järjestää ”rouvakokoontumisia”, joihin ei naimattomia kutsua sekä pariskuntien illanviettoja, joihin kaveriporukastamme kutsutaan vain avioparit, ei muita pariskuntia. Kyse on kuitenkin sivistyneistä (tai ainakin näin luulin…), akateemisista naisista! Ehkä joillekin naimisiin ”pääseminen” on niin tärkeää elämässä, että täytyy alkaa karttaa naimattomia kavereita… Itse olen elänyt kohta kahdeksan vuotta parisuhteessa, eikä meillä ole aikomusta mennä naimisiin koskaan, ellemme keksi sille jotakin hyvin merkittävää syytä. Vielä tällaista syytä ei ole löytynyt.
Heinäkuun lopussa olin sitä mieltä, että Ylpeys ja ennakkoluulo on tylsä kirja. Sain sen kuitenkin luettua loppuun melko kivuttomasti, ja loppujen lopuksi se olikin ihan hyvää ajanvietettä! Kuten ennenkin olen maininnut, rakkausromaanit eivät ole kiinnostaneet minua koskaan, mutta tämä ei ollut siitä huonoimmasta päästä!