Muokkasin maaliskuista Odysseus-juttuani, poistin kirjoitusvirheen, niin nyt se pompsahtikin tuohon uusimmaksi jutuksi?! No, ei voi mitään… Alunperin olin kirjoittanut jutun siis 19.3.2012.

Ulysseksen lukuyritys nro. 2 lähti siis käyntiin eilen! Olen oikeasti todella yllättynyt siitä miten pitkälle olen päässyt, jo sivulle 108, eli olen lukenut viisi ensimmäistä lukua. Kolme ensimmäistä lukua olivat yhtä sekavia kuin muistinkin, mutta sen jälkeen kaikki on kirkastunut hurjasti! Kieli on selkeämpää, tarina etenee loogisemmin eikä minulle tule enää niin usein hetkiä jolloin ajattelisin, että tässä ei ole mitään järkeä. Alaviitteiden lukeminen auttaa tässä paljon, vaikkakin se hidastaa lukemista. Luen niitä kylläkin melko valikoiden.

Lukemistani tsemppaa ainakin hieman Kirjamielellä-blogin kimppaluku, josta tosin olen aikalailla jäljessä, koska sain teoksen käsiini vasta nyt. Mutta toivottavasti saan muut kiinni ja ennen kaikkea Ulysseksen selätettyä!

”Mitä hänellä on laukussaan? Epäsikiö josta roikkuu napanuora, punertavaan villaan peitelty. Kaiken nuorat solmiutuvat taaksepäin, kaiken lihan säkeistäpunottu kaapeli. Siitä johtuu että mystikkomunkit. Haluatteko olla kuin jumalat? Katsokaa omfalokseenne. Haloo. Kinch täällä. Saanko Edenvilleen. Aalef, alfa: nolla nolla yksi.”

James Joycen Odysseus on todella sekava ja älytön teos, jota en taida jatkaa tämän pidemmälle. Olen saanut luettua siitä nyt noin 40 sivua enkä ole juurikaan ymmärtänyt mitä siinä tapahtuu tai onko siinä juonta lainkaan. Olen aina jostain syystä pitänyt James Joycea kirjailijana, jonka tuotantoon haluan tutustua, ja nyt olen tutustunut. En ole kovin vakuuttunut. Toisaalta luin Wikipediasta sen juonesta, ja se vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta ainakin tähän asti lukeminen on ollut yhtä taistelua…

Mitä mieltä olette, kannattaako minun jatkaa enää lukemista? Tulee Odysseus tolkullisemmaksi alun jälkeen? Onko se klassikkoasemansa ansainnut? Entä onko Joycen muu tuotanto selkeämpää?