Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla -trilogia – 1
Minun piti lukea Täällä Pohjantähden alla -trilogian osat erikseen, mutta en malttanut, koska jäin koukkuun! Luen siis koko yli 1000-sivuisen opuksen kerralla ja olen lukenut nyt ensimmäisen osan sekä jo hieman toistakin. En tiedä, mikä teoksessa on niin koukuttavaa, mutta olen aina pitänyt historiallisista romaaneista.
Tätä lukiessa on välillä tullut suuria ahaa-elämyksiä, että näinhän täällä Suomessa edelleen toimitaan ja tällaisiahan suomalaiset usein ovat. Tässä pari havaintoa:
”Ensimmäiset juhlat pidettiin. Niistä tiedotettiin muutamilla erinäisiin seiniin ja vanhoihin tienvieruspetäjiin naulatuilla ilmoituksilla. Ilmoituksen alimmainen lause se pääasiallisesti väkeä veti: >>Vapaa pääsy.>> Nekin, jotka eivät olleet palokunnasta kiinnostuneet, menivät juhlaan alitajuisen ahneudentunteen vaikutuksesta. Kun kerran sai jotakin ilman.”
”Laukkukauppiaat sekä silloin tällöin kylään eksyvät italialaiset posetiivarit olivat näiden ihmisten ainoa kosketus suureen maailmaan. Heihin suhtauduttiin hyvätahtoisen ylimielisesti, vähän niin kuin kotieläimiin. Naurettiin heidän vilkkauttaan ja eleitään, ihasteltiin heidän kätevyyttään ja nopeuttaan, mutta sanottiin sitten, jos ihastelu sai heidän mielestään liiallisen sävyn:
– Kyllä sitä tommosta… Mutta kuinkaas nousis männyntyvi reenpankolle? Jos tommosen panis mettään, niin lumeen se tukehtus.”
Tarina on vielä niin kesken, etten oikein osaa analysoida sitä kokonaisvaltaisemmin. Mutta erittäin hyvältä ja ennen kaikkea tärkeältä teokselta tämä vaikuttaa!
Kuva täältä
