Kirjavinkki: Hannah Deitch, Tappaja-ainesta

Evie Gordon oli kympin oppilas. Hänellä oli unelmia siitä, kuinka hänestä tulisi vielä joskus jotakin suurta. Hänen kohtalonaan on kuitenkin toimia tukiopettajana rikkaiden perheiden lapsille ja prepata heitä pääsykokeisiin. Kun Evie eräänä päivänä saapuu töihin, hän löytää oppilaansa vanhemmat murhattuina ja heidän komerostaan sidotun, mykän naisen. Kun perheen tytär saapuu kotiin, Evie tulee vahingossa tappaneeksi tämänkin. Ainoan ihmisen, joka voisi todistaa hänet syyttömäksi. Pakomatka poliiseilta ja todelliselta murhaajalta tuntemattoman ihmisen kanssa alkaa. Nyt kaikki ainakin tietävät, kuka on Evie Gordon.

Odotin tätä kirjaa kuin kuuta nousevaa ja kun näin, että se oli saapunut pikalaina-hyllyyn, niin ei kun hakemaan (en malttanut enää hengailla varausjonon hännillä). Tappaja-ainesta täyttikin lähes tulkoon kaikki toiveeni.

Eniten odotin juuri ihmissuhteilta ja henkilöhahmoilta, jotka olivat teoksen paras osa. Kun avainsanoihin on laitettu queer-kirjallisuus, minua alkaa heti kiinnostaa. Superromanttista rakkauden täyteistä sivujuonta ei ollut, mikä oli kenties odotettavissa. Yksi asia vain tuntuu johtavan toiseen tuntemattoman naisen kanssa, ja jollain tavalla se sopii kokonaisuuteen ja tunnelmaan täydellisesti. Kaikki henkilöt tanssahtelevat siellä harmaalla alueella, kukaan ei oikein ole mustavalkoisesti hyvä tai paha. Jokaisella on menneisyys ja omat salaisuutensa. Yksi asia vain joskus sattuu johtamaan toiseen.

Entä mitä tapahtuu, kun koko maailma ja omat läheiset luulevat väkivaltaiseksi murhaajaksi? Omat kasvot ovat joka päivä lehden kannessa, päivän lööppi ja puheenaihe, mutta ei siitä syystä, että olisi tehnyt jotain merkittävää. Ehei, vaan siksi että on tehnyt jotain hirvittävän kauheaa, jotain anteeksiantamatonta. Yhtäkkiä jokaisella on mielipide sinusta. Suurin osa vastaan, mutta myös ihailijoita löytyy, esimerkiksi satunnaisen kaupan kassalta.

Ainoa, mikä jäi harmittamaan, oli ajoittainen jännityksen puute. Totta kai mysteeriä oli mukava pohtia ja ratkaisu oli joko erittäin selvä tai erittäin yllättävä. Joskus kun uppoutuu kirjaan, ei enää jaksa miettiä itse, vaan ajautuu vain tarinan vietäväksi ja taitavasti kirjoitettuna loppuratkaisusta yllättyy, vaikka se olisi kuinka itsestäänselvä tahansa. Joka tapauksessa tiheäjännitteiseen trilleriin ei päästy, mitä pakomatkakirjalta voisi odottaa. Melkein siis päästiin viiteen tähteen, muttei aivan.

juuliska