Kirjavinkki: Amita Parikh, Sirkusjuna
Lena on taikurin tytär. Vaikka sirkus on monelle maaginen paikka, Lena tietää tekniikat temppujen takana eikä hämmästy enää mistään. Sirkus on hänelle koti, mutta kuitenkin paikka, jossa hänen ainoaa seuraansa ovat hänen kotiopettajattarensa ja sirkuksen lääkäri, sillä Lena istuu pyörätuolissa. Eräänä päivänä hän kuitenkin löytää junasta pojan, juutalaisen Alexandren, jonka vanhemmat natsit ovat tappaneet. Lasten välille syntyy ystävyys, mutta sota ja muutkin haasteet koettelevat heitä ja sirkusta.
Jostain syystä alkuperäistä takakansitekstiä lukiessani oletin Sirkusjunassa olevan fantasiaelementtejä. Teos on kuitenkin puhtaasti historiallista fiktiota, ja kirjailija on ystävällisesti laittanut jopa tietoa taustatutkimuksistaan kirjan loppuun (valitettavasti unohdin lukea ne, koska olin melko vaikuttunut lopetettuani varsinaisen tarinan). Jos kuitenkin muistat/viitsit lukea ne, olen varma, että niistä löytyy mielenkiintoista infoa historiallisiin faktoihin liittyen.
Rakastin tätä kirjaa. Pohdiskelin pitkään, onko teos neljän ja puolen vaiko viiden tähden arvoinen. Päädyin lopulta viiteen, koska se kosketti minua jostain syvältä. Kerronta on upeaa ja nopealukuista. Henkilöhahmot ovat ihastuttavia ja heihin pystyy samaistumaan täysin. Isä-tytär-suhde on tarinan ja teemojen kannalta oleellinen, ja loppua kohti se avautuu lukijalle kauniilla tavalla. Pientä mysteerin tynkääkin Sirkusjunasta siis löytyy, vaikka ainakin osa näistä menneisyyksien salaisuuksista onkin kenties arvattavissa. Annamme tämän kuitenkin anteeksi, koska kirja ei missään nimessä ole ensisijaisesti jännitysromaani.
Romanttinen sivujuoni Lenan ja Alexandren välillä on ainoa asia, joka minua mietityttää. Varsinkin nyt, kun luin myös Ann Napolitanon Rakkaan Edwardin, mietin, että pitääkö kirjoissa aina lapsuudenystävien rakastua. Romanttisen kirjallisuuden ja romantiikan suurena fanina en tietenkään ole täysin tympääntynyt, sillä ilahdun aina, kun kirjaan kuin kirjaan on liitetty romantiikkaa. Ajatuksia silti herää, että eikö kaksi pitkäaikaista ystävää, varsinkin kun he ovat eri sukupuolta, voi olla niin sanotusti ”vain kavereita”. Tällainen olisi virkistävää. En kuitenkaan valita, täysin luonteva ja suloinen romanssi oli kyseessä.
Suosittelen Sirkusjunaa lämmöllä. Välillä tuntuu, että kaikki näkökulmat toiseen maailmansotaan on jo nähty, mutta tämä teos tuo siihen omanlaistaan särmää. Keskitysleirikuvauksia ei ollut, vaan sen sijaan kuvailtiin sirkusjunan matkanteon lisäksi gettoa, jonne oli tuotu kirjailijoita, säveltäjiä ja muita taiteilijoita. Paikka on ollut todellinen, siitäkin olisi varmasti siinä infopaketissa ollut. Lukekaa te muut sitten sekin!
juuliska