Kirjavinkki: Kristin Hannah, Sodan sisaret

Ensimmäisenä haluan sanoa, että tämä kirja oli aivan uskomaton lukukokemus! Suosittelen tätä jokaiselle, paitsi ehkä kaikkein herkimmille, sillä kenttäsairaala-kuvaukset eivät todellakaan olleet mukavimmasta päästä. Hannah kuvaa Vietnamia, kylmän sodan aikaa ja ihmismieltä niin taitavasti, että ihan unohtaa lukevansa ja vain uppoutuu tarinan vietäväksi. Tämä on yksi parhaista fiiliksistä, joita lukiessa voi kokea.

Frankie haluaa tehdä vanhempansa ylpeäksi. Hänen isänsä työhuoneessa on sankareiden seinä, jolla naisia näkyy vain hääkuvissa. Mutta voiko hienon perheen nainen olla muutakin kuin äiti ja vaimo? Alunperin veljen perässä Vietnamiin ilmoittautunut, nyttemmin yksin lähtenyt vastavalmistunut sairaanhoitaja menee Vietnamiin selvittämään, kuka hänestä voisi tulla. Sota ei kuitenkaan ole yhtään sellainen, millainen kuva siitä on Yhdysvalloissa luotu. Se jättää jälkeensä nuoreen naiseen syvät arvet.

Vaikka baarissa soi musiikki, sodan äänet ovat aina läsnä: kaupungin yllä lentävän helikopterin hurina, ammuskelun pauke. Siellä täällä yötaivaalla näkyi punaisia juovia kuin ilotulitusraketteja, ja tuli paloi oranssina. Täältä katsottuna sota oli melkein kaunis. Ehkä se oli perimmäinen totuus sodasta: se näytti erilaiselta niille, jotka katselivat sitä etäältä. Läheltä totuus oli toinen.

En ole Vietnamin sodasta aikaisemmin paljonkaan kirjallisuutta lukenut, ja vaikka tämä ei olekaan aikalaiskertomus ja täysin fiktiivinen tarina, uskon ymmärtäneeni kauheasta kommunismia vastaan käydystä sodasta vähän enemmän. Siellä puolin ja toisin tehtyjä hirmutekoja ei oikeuta mikään, mutta pitää näinäkin aikoina muistaa, että sota on päättäjien vastuulla. Kirjassa kuvailtu kotiinpalaavien sotilaiden ja sairaanhoitajien halveksunta on turhaa. Heidän ansionsa tunnustettiin vasta vuosia sodan jälkeen. Siihen asti hallitus levitti propagandaa, ja kansa häpesi omia maanmiehiään.

Sodan sisaret on myös kasvukertomus. Vietnamiin lähti viaton ja kokematon sairaanhoitaja. Sodasta palasi traumatisoitunut luutnantti, joka oli viidakon keskellä kokenut elämän ilot ja surut ystävyyksineen, rakastumisineen, sydänsuruineen ja kuolevien poikien kanssa jutellessaan. Teoksessa käsitellään sodan seurauksia rintamalla olleille: traumoja, niiden aiheuttamia alkoholi- ja huumeriippuvuuksia, lapsen saannin vaikeutta ja häpeää. Nämä osat ovat rankkaa luettavaa, mutta valonpilkahduksia on. Frankiellä on kaksi aivan mahtavaa ystävää sekä ympärillään ihmisiä, jotka välittävät, vaikka he kansan keskuudessa harvassa ovatkin. Psykologian kehitys ja merivoimien vaimojen yhdistys olivat mielestäni mielenkiintoinen ja toivoa antavia lisiä.

Frankien rakkauselämässä vilahtelevien miesten moninainen määrä ärsytti hieman. Kirjan lopusta en sano muuta kuin sen, että rakastin sitä aivan erityisesti. Se antaa mielestäni tähän epäkohtaan toivotun lopputuloksen. Ehkä. Siksi siis täydet viisi tähteä tälle kirjalle.

juuliska