Kirjavinkki: Karen Swan, Postikortteja

Täydellinen romanttinen lukukokemus joulun aikaan! Syksyn lukupinossa -postauksessa mietin, joutuisinko vetämään nenäliinapaketin esiin, ja lähellä oli. Tämä oli romanttiseksi kirjaksi yllättävän raskas, oli menneisyyden traumoja, kuolleita vanhempia, vakavan puoleisia suhdesotkuja (ei siis sellaista, että joku katsoi toista sivusilmällä vaan oikeasti vakavia). Se ei kuitenkaan minua häirinnyt, kun luin Postikortteja. Juonikuviot ja käänteet saivat jännittämään viimeiseen asti, päätyvätkö Natasha ja Duffy lopulta yhteen.

Natashalla on onnellinen. Hänellä on aviomies, koira, lapsi, hieno talo ja paljon aikaa maalaamiselle. Jotain kuitenkin puuttuu, ja arki riistäytyy käsistä, kun pienen Mabelin rakas pehmolelu katoaa. Kun se vihdoinkin taas löytyy, selviää, että se on Nepalissa matkalla kohti Annapurnan huippua kiipeilijän rinkassa. Alkaa kirjeenvaihto, jonka tarkoituksena on vähentää ikävää. Mutta onko taustalla muutakin?

Joulukalenterit tulivat kauppoihin jo elokuussa, mutta nyt marraskuussa se joulun aika virallisesti mielestäni alkaa. Tämä ei varsinaisesti ole mikään joulukirja, mutta joulukuuta siinä eletään, valmistellaan kransseja ja spoilauksena kirja päättyy jouluisiin tunnelmiin. Hyvä aloittelu siis!

Kuten jo mainitsin, kirja ei ollut sellaista kepeää höttöä, millaista olisin ehkä juuri nyt kaivannut, mutta kaunis kirjoitustyyli ja tiivis tunnelma saivat kääntämään sivua ja jatkamaan yhä eteenpäin. Nautin maisemakuvauksista vuoristolla, ja jos kirja ei saa minua kiipeilijäksi innostumaan niin vaellushalut ainakin heräsivät. Olisipa ihanaa lähteä vähän oman onnensa nojassa reissaamaan.

Hienointa tässä kirjassa ei ollut pelkästään se, ettei rakkausromaanin juonikaava ollut perinteinen, mutta se, että kirjassa kuvattiin ongelmien ja romantiikan lisäksi myös ystävyyssuhteita. Kirjassa olevat naiset olivat toki kaikki taloudellisesta näkökulmasta katsottuna melko hyväosaisia, mutta heidän elämänsä, polkunsa ja luonteensa olivat erilaisia. Natashan ei tarvinnut eikä hän edes halunnut jättää ystäväpiiriään elämänsä muutoksissa, niin kuin yleensä tällaisissa kirjoissa käy. Tästä pidin kaikkein eniten.

Kirjan innoittamana voisin tarttua myös Swanin Kesytön saari -sarjaan. Oletko lukenut?

juuliska