Kirjavinkki: Emi Yagi, Venus ja minä

Pieni ja kummallinen kirja, joka ei ollut yhtään sellainen kuin odotin. Tällainen oli Emi Yagin Venus ja minä.

Rikan arki muuttuu merkittävästi, kun hänen varastotyönsä vaihtuu latinan puhumisen taidon ansiosta. Hän päätyy museoon keskustelukumppaniksi Venus-patsaalle. Rakkaudenjumalatar kietoo Rikan pauloihinsa, mikä onkin mukavaa vaihtelua naisen yksitoikkoiseen, ikävähköön elämään.

En oikein päässyt tästä kirjasta perille, mutta haluan silti suositella sitä luettavaksi, jos se vaikkapa jollekulle avautuisi. Ajoittain kirja kävi syvällisyydessään järkeen, mutta loppuratkaisu ei kysymyksiini juuri vastausta tarjonnut. Minulle ei myöskään täysin selvinnyt takakannessa lupaillun komean kuraattorin suunnitelma.

Maagisia piirteitä toivat puhuvat patsaat ja jokaisella ihmisellä päällä oleva ylimääräinen vaatekappale, joka Rikalla liittyi jollain lailla hänen puhumiseensa. Patsas-ajatus oli mielestäni kiinnostava, mutta Rikan keltainen sadetakki oli lähinnä häiritsevä piirre. Näitä vaatteita käsiteltiin lyhykäisessä kirjassa niin vähän, olisin kaivannut lisää valaisemista asiaan. Sivuhenkilönä olevasta pojasta olisin myös halunnut tietää lisää.

Luin kirjan kohtuu nopealla tahdilla, kenties se olisi vaatinut aikaa ja toisen lukukerran. Voi olla, että jää kaivelemaan sen verran, että kirja päätyy luettavaksi uudestaan, jotta voisin lisätä ymmärrystäni.

juuliska