Hiljaiseloa kirjablogissa – mitä olen viime aikoina lukenut

Olen ollut arjessani ja juhlassani kiireinen, enkä ole oikeastaan ehtinyt uhrata blogilleni ajatustakaan. Lukemiselle täytyy kuitenkin aina löytää aikaa, joten kirjoja on silti tullut luettua. Olen viimeistellyt yhden lukuhaasteen ja sen lisäksi nauttinut pari romantiikka- ja fantasiakirjaa. Lyhyesti siis muutamista näistä:

T. J. Klune: Kuiskailevan oven alla Hugon teehuone on kuolleille väliasema matkalla kohti tuntematonta. Kun Wallace haetaan omista hautajaisistaan kummalliseen kahvilaan, on hän pakostakin hämmentynyt. Hän ei halua hyväksyä kuolemaansa. Hän yrittää karata, ja lopulta hän jää teehuoneelle viikoiksi. Paikan pomo kuitenkin saapuu patistelemaan häntä astumaan yläkerran pelottavasta ovesta. Riittääkö viikko alkuunkaan yhden ihmiselämän elämiselle?

T. J. Klune tunnetaan erityisesti hänen Talo taivaansinisellä merellä –kirjastaan, jota en ole vielä lukenut ja jonka toinen osa ilmestyy suomeksi keväällä 2025. Kuiskailevan oven alla oli lämminhenkinen ja oivaltava. Kirjoitustapa ei ollut maailman mahtavin, mutta tarina soljui eteenpäin lempeällä tyylillä. Vaikka romaanin pääteema olikin kuolema, ei se millään tavalla ahdistanut. Toisenlainen loppu olisi saattanut olla tyylikkäämpi ja vaikuttavampi, mutta kirjailijan valitsema ratkaisu sopi yleiskuvaan ja oli minulle enemmän toivottamana romantikkona mieleen. 3,5/5⭐

Nicolas Barreau: Pieni elokuvateatteri Pariisissa Alain pitää pientä perinteistä elokuvateatteria Pariisissa. Salaperäinen punatakkinen nainen käy jokaisessa viikottaisessa romanttisen klassikkoelokuvan näytöksessä, ja lopulta Alain rohkaistuu pyytämään tätä ulos. Kaikki on tuntuu täydelliseltä, mutta menikö jokin sittenkin pieleen, koska seuraavaa tapaamista tule. Entä liittyykö Melanien katoamiseen näyttelijän ja ohjaajan tekemä tarjous tulla kuvaamaan elokuvaa idylliseen elokuvateatteriin?

Se, mitä onnellisuudeksi kutsutaan, onkin yksittäisiä kauniita hetkiä.

– Soléne Avril

Voisi sanoa, ettei Barreaun romaani ollut ihan perinteinen hömppäkirja, mutta ihastuttava se joka tapauksessa oli. Henkilöhahmot olivat mielenkiintoisia ja hauskoja. Muutama ärsyttävä klisee kirjassa oli, mutta niistä en kerro tarkemmin, jotta katoamistapauksen kiemurat eivät paljastu🤭. Kun istuskelin kirjoituspöytäni ääressä lukien tätä ja juoden teetä, tunsin oloni turvalliseksi ja kotoisaksi. Elokuvateema osui ja upposi. 3/5⭐

Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille Kun maapallo raivataan pois hyperavaruuden pikatien tieltä, on Arthur Dent väkisinkin vähän ihmeissään. Hän on nimittäin ainoa tuhotyöstä selviytynyt. Maasta ei ole jäljellä muuta kuin sana harmiton ja hän itse. Yhdessä pelastajansa Ford Prefectin kanssa hän lähtee tutkimaan galakseja ja parantelemaan Linnunradan käsikirjaa liftareille.

No voi huh huh. En oikein keksi sanottavaa tästä eriskummallisesta scifi-klassikosta. Se oli hauska, se oli outo. Pieni kirja mielenkiintoisella juonella, joka ei oikeastaan alkanut eikä päättynyt. Olen kuitenkin sen verran utelias, että haluan jatkaa sarjaa. 3,5/5⭐

Eräs lukijani kirjoitti minulle: ”Kirjanne auttoi minua niin, ettei rakkauteni Venäjään tukehtunut ukrainalaiseen vereen.” Venäjän armeijan hyökättyä Ukrainaan on vuotanut paljon verta. Voiko rakkaudesta Venäjään kertova kirja vielä auttaa niin, ettemme huku tähän vereen?

Mihail Šiškin: Sota vai rauha – kirjoituksia Venäjästä ja lännestä Palkitun kirjailijan Mihail Šiškinin esseekokoelma rakkaudesta Venäjään on silmiä avaava teos. Se herättää runsaasti ajatuksia ja auttaa tajuamaan Venäjää. Mikään ei oikeuta sotaa, mutta kirjoitukset helpottavat ymmärtämään, miksi naapurivaltiomme on sellainen kuin on. Tavalliset ihmiset, venäläinen kulttuuri tai kieli ei ole tehnyt mitään väärää. Ne eivät ole edesauttaneet sotaa. Maassa on muutama ihminen ja heidän kirjoittamansa historia, jotka pyörittävät omaa peliään. Heille säännöillä ei ole väliä. Mielestäni aivan jokaisen ihmisen pitäisi lukea tämä kirja sivistääkseen itseään. 4/5⭐

Sofi Oksanen: Puhdistus Aliide on virolainen vanha nainen, joka elelee 1990-luvulla yksikseen mökissään seuranaan ainoastaan menneisyyden haamut. Kun eräänä päivänä pihasta löytyy pakomatkalla oleva rähjäinen Zara, ovat Aliiden ensimmäiset tuntemukset inho ja epäluulo. Mikä näitä kahta naista yhdistää? Mitkä ovat heidän tarinansa?

Tämä on ensimmäinen Sofi Oksasen teos, jonka olen lukenut. Enkä oikein tiedä, mitä mieltä olen siitä. Se on voimakas, se on rehellinen, se ei takkua vaan sitä pystyy lukemaan sujuvasti, vaikka siinä onkin paljon sulateltavaa. Monelle Oksasen kirjat ovat yksiä mieleenpainuvimpia ja vaikuttavimpia lukukokemuksia, mutta itseni kohdalla epäilen, että tämä teos ei ollut minua varten. En pitänyt kirjan henkilöistä, mutta ehkä heistä ei ollutkaan tarkoitus pitää. Tarina petoksesta ei välttämättä voikaan olla kaunista luettavaa. 2,5/5⭐

Neljä viimeistä olivat kaikki haastekirjoja. Jätin loppuun suorittamisen vähän viime tinkaan, mutta tulipahan luettua sellaisiakin kirjoja, joihin ei välttämättä muuten olisi tarttunut. Valmisteilla olisi vielä ainakin yksi postaus tälle vuodelle, pienimuotoinen vuosikoonti, jää nähtäväksi, ehdinkö sen tehdä😅.

Kuvien lähde: Suomalainen kirjakuppa

juuliska