Kirjavinkki 2x: kepeää ja raskaampaa historiaa
Tällä viikolla olen lukenut kaksi erinomaisen hyvää kirjaa, jotka olivat kovin erilaisia, mutta omassa lajissaan myös erittäin hyviä ja mieleenpainuvia. Herättivät paljon tunteita, mutta aivan eri tavalla.
Adania Shibili: Sivuseikka Tätä kirjaa valotin jo hieman edellisessä postauksessani, jolloin se oli vielä kesken. Nyt olen sen kuitenkin päätökseen saanut, hieman ristiriitaisin tuntein. Alku kertoo vuodesta 1949, sotilasleiristä Israelin alueiden eteläosassa lähellä Egyptin rajaa. Sotilaat löytävät beduiinileirin, jonka asukkaat he tappavat lukuun ottamatta nuorta tyttöä. Ei tytöllekään hyvin käy, sillä muutamia päiviä myöhemmin tämä raiskataan ja haudataan erämaan hiekkaan.
Nykyhetkessä palestiinalaisnainen törmää artikkeliin, jossa kerrotaan murhatusta tytöstä. Tämän kuolinpäivä oli sama, kuin naisen syntymäpäivä 25 vuotta myöhemmin. Nainen ei saa tapausta mielestään vaan lähtee peloistaan huolimatta etsimään tytön puolta tarinasta.
Tämä ravisteleva romaani herätti ehdottomasti paljon ajatuksia. Lopun häämöttäessä oli enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Kirjassa keskityttiin enemmänkin melkein runolliseen ympäristön ja mielentilan kuvailuun, asioiden toistoon, kuin tapahtumiin. Se teki ohukaisen kirjan lukemisesta tavallista hitaampaa, mutta ei missään nimessä pitkäveteistä. Eläväinen kirjoitustyyli piirsi mielikuvia läpi kirjan. Symboliikka on varsinkin lopussa tärkeä osa.
Mutta oman tulkintani mukaan se voisi liittyä jo kirjan nimeenkin, Sivuseikkaan, pieniin yksityiskohtiin jotka eivät välttämättä merkitse mitään, mutta ovatkin tosiasiassa ratkaisevan tärkeitä. Päähenkilö vertaa sivuseikkoja taideväärennöksiin: huijarit keskittyvät tärkeisiin ja esillä oleviin asioihin väärentäessään teoksia, mutta jäävät usein kiinni koska eivät ole huomanneet jotakin mitätöntä seikkaa. Käy järkeen.
Hetkittäin minut jopa valtaa halu päästä kuulemaan tykistökeskityksen äänet läheltä ja tunnustelemaan räjähtävien rakennusten synnyttämää pölypilveä; kun en pääse, minusta alkaa tuntua, että olen huimaavan välimatkan päässä kaikesta mikä on minulle tuttua ja etten enää koskaan pääse palaamaan sen pariin.
Palestiinalaisalueet ovat hektisiä paikkoja. Tykistötuli on arkipäivää, naiset ovat kaikki yhtä samaa massaa ja tarkastuspisteitä on joka välissä. Jos joku tapetaan, ei kukaan kysele perään. Ei silloin, ei nykyään. Nainen kärsii selvästi ahdistuksesta, vaikka ei tunnu itse osaavan nimetä tunteitaan. Sota jättää jälkiä. Varsinkin niin suuri ja pitkäkestoinen, mikä nyt on Israelissa meneillään.
Satu Tähtinen: Lordi D ja muita seurapiirisalaisuuksia Josephine Wakefield on itsenäinen nainen henkeen ja vereen. Herttuan sisar, kirjakerhonsa keulakuva, hyväntekijä ja…vanhapiika. Hän ei siis ole kovin arvostettu seurapiireissä. Eikä hän arvosta seurapiirejä, varsinkaan keikaroivaa lordi Devaneytä, joka saa häneltä osakseen halveksivia katseita. Kun erinäisten sattumusten ja juonittelujen kautta päätyvät esittämään pariskuntaa, heistä ei voi tulla mitään enempää. Eihän?
Yksi asia oli varmaa. Lordi Devonay ei sittenkään ollut se pinnallinen ja ontto herrasmies, joksi hän oli tämän kaikki nämä vuodet leimannut. Ei, Lordi D oli pelkkä rooli, jota mies esitti peittääkseen jotain aivan muuta.
– Josephine Wakefield
Herkullinen, kutkuttava romaani, ei voi muuta sanoa. Olisin lukenut yhdeltä istumalta loppuun, ellei keskiyö olisi tullut vastaan. Lukija tietää suurimman osan seurapiirisalaisuuksista kirjan ajan, ja joutuu vain odottelemaan, milloin ne paljastuvat. Mistään kostonhimoisesta juonittelusta ei kuitenkaan ole kyse, vaan kirja on humoristinen ja kevyt. Pidän kovasti tällaisista juonikuvioista: vihollisista rakastavaisiksi sekä fake dating. Ihan parhaita ovat!
Tärkeät teemat eivät silti uupuneet: millaisia sääntöjä ihmiskunta meille asettaa, etenkin naisille. Kirjan hahmoista löytyy monta jääräpäistä, itsenäistä naista, jotka eivät halua avioliittoa tukahduttamaan vapauttaan. Onneksi on myös avarakatseisia miehiä, jotka arvostavat vastakkaista sukupuoltaan. Nämä on kuitenkin solutettu taitavasti, eivätkä ne tee romaanista yhtään raskastekoisempaa. Ihana ja raikas avaus Moraalisten naisten kirjakerho -sarjalle.
juuliska