Kirjavinkki: Ann Napolitano, Kaunokaisia

Lakkaa miettimästä sitä, kuka olit entisessä elämässäsi, se elämä oli sinulle väärä. Sinulla on taito nähdä, mikä näitä poikia vaivaa. Sitä paitsi ei ole edes mahdollista epäonnistua, kun tekee sitä, mitä rakastaa.

– Arash

William Waters kasvoi surun ympäröimänä. Ainoa lohdutus oli koripallo, kunnes sekin otettiin häneltä loukkaantumisen vuoksi pois. Tutustuessaan Julia Padavanoon William pääsee osaksi rakastavaa perhettä, mutta kaikki ei sujukaan niin kuin pitää. Tai niin kuin Julia oli suunnitellut. Rakastavatkin perheet saavat kolhuja ja kokevat kovia, mutta mikä pitää heidät yhdessä tai minkä takia kaikki lopulta murtuu?

Viiden tähden kirja. Pihtailen usein täyttä vitosta, yleensä kirjani ovat siinä kolmen, neljän tähden kieppeillä. Mutta Ann Napolitanon Kaunokaisia on kaiken hypetyksensä ja suosionsa arvoinen. Kauniisti ja elävästi kirjoitettu romaani alkaa Williamin lapsuudesta, kuljettaa lukijan läpi yliopistoajan ja nuoren aikuisuuden, ja jatkuu aina keski-ikään asti. Tarinassa kuullaan myös Julian, tämän siskon Sylvien ja myöhemmin vielä Julian ja Williamin lapsen Alicen ääntä. Kaksi muuta siskosta, kaksoset Cecelia ja Emeline, ovat kaiken aikaa vahvasti läsnä. Varoitus: tulet tarvitsemaan nenäliinoja.

Hahmot ovat samaan aikaan todella lähellä, mutta silti kevyen usvan peittämiä. Eivät ihan tavoiteltavissa. Mielestäni se vain lisää tunnelman henkeäsalpaavuutta. Välillä ärsyynnyin kirjan henkilöille heidän itsekeskeisyydestään ja tyhmyydestään (varsinkin kaimalleni Julialle), mutta muita siskoksia ehdottomasti rakastin. Williamista pidin kuitenkin eniten. Ei hänkään aina järkeviä ratkaisuja tehnyt, mutta oli hän jollain lailla kaikkein hellyyttävin. Ihmisiähän me kaikki olemme.

Kirja saa pohtimaan perheen merkitystä. Millaiseksi se muovaa meitä? Millainen osa se on ihmisen elämää, ja entä jos se puuttuu tai sen jättää taakseen? Isoja kysymyksiä. Romaanissa kuitenkin tiivistyvät täydellisesti kaikenlaiset kohtalot. Upea kirja, turhaan ei ole Obaman lukulistalla ja Oprahin lukupiirissä. Tämä kirja on niitä, joka jää kummittelemaan mieleeni vielä pitkäksi aikaa. Ainoa asia mikä jäi kaivelemaan, oli se, että kirjan paljon alkuperäinen nimi Hello Beautiful on paljon kauniimpi, mutta se on pieni makuasia-kysymys. Suomi on tällainen astetta robustimpi kieli.

juuliska