Kirjavinkki: Axa Fahler, Valehtelija, vakooja, vallankumouksellinen

Ajan kanssa ei pidä juosta kilpajuoksua.

– Jussi Fahler

Axa Fahlerin suku on ollut aina täynnä miehiä, joista ei puhuta, omasta isoisästä lähtien. Mutta millaisia he oikeasti oikein olivat? Sukututkimus vie hänet Kankaanpään sosialismin alkulähteille, Suomen pahamaineisimmille vankileirille ja kasvavaan ja villiintyvään 1900-luvun Kallioon.

Olen aina ollut kiinnostunut historiasta. Sukututkimuksiin en ole juurikaan perehtynyt, mutta tämä kirja herätti ehdottomasti mielenkiintoni. Kerronta oli pitkälti kuolleiden sukulaisten näkökulmasta, ja tuntui melkein siltä, että kirjailija olisi ollut vieressä kuuntelemassa tai suoltanut tekstiä omasta päästään. Kaikki kuitenkin on pääpiirteissään tapahtunut oikeasti, ja lähdeluettelo on kattava.

Fahlerin suvun miehet eivät olleet pyhimyksiä. Lähes tulkoon jokainen kirjassa tarkemmin syynätty henkilö, Kalle, Jussi ja Leo sekä kirjailijan oma isä olivat enemmän tai vähemmän alkoholisteja ja väkivaltaisia sellaisia. Valehtelijoita, vakoojia, vallankumouksellisia, joita yhdisti lause ”yksi hyvä tarina on sata kertaa parempi kuin tuhat puisevaa faktaa”. En puolustele tällaista, mutta tutkimuksen edetessä niin lukija kuin Axakin alkaa ymmärtää, mikä heidät kaikki ajoi siihen, mitä he tekivät.

Kirja paljastaa asioita Suomen historian vaietuista asioista itsenäisen valtion alkuvuosikymmeniltä. Kuvaukset vankileireiltä, jonne aikoinaan sijoitettiin kymmeniä tuhansia punavankeja, ovat hirveitä. Pahaa tekee. Myös armoton käytös ”väärinajattelijoita” kohtaan on uskomattoman kuuloista, vaikka moni olikin maltillinen vasemmistolainen. Pienikin rike saattoi viranomaisten paisuttelemana tarkoittaa vuosia kuritushuoneella.

Omakin sukuni on erittäin mutkikas, enkä tiedä läheskään kaikkea. Jokaisella suvulla on omat mustat lampaansa ja luurangot kaapeissaan. Jos siis joskus lähtee tutkimaan tarkemmin omia juuriaan, lähes mistään ei kannata yllättyä.

juuliska